LUONNOS 27.1.1999/Mika Marttunen

PÄIJÄNTEEN JA KYMIJOEN SÄÄNNÖSTELYN KEHITTÄMISSELVITYS

- SÄÄNNÖSTELYTAPOJEN VERTAILUN TOTEUTUS JA TULOKSET

(LUVUT 6 JA 7)

6 PÄÄTÖSANALYYSIHAASTATTELUJEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS

Säännöstelytapojen edullisuuden arviointi on subjektiivista ja riippuu mm. tarkastelijan eduista ja arvostuksista. Edellä esitettyjen vaikutustaulukoiden lisäksi säännöstelytapojen vertailussa on käytetty hyväksi päätösanalyysin piirissä varsin paljon sovellettua arvopuuanalyysiä. Siinä yhdistettiin vaikutusselvitysten tuottama tieto eri säännöstelytapojen taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista ja haastateltavien henkilökohtaiset näkemykset säännöstelytapojen välillä olevien vaikutuserojen merkittävyydestä. Näin saatiin säännöstelytavoille painoarvot, jotka kuvaavat niiden hyvyyttä tarkastelijalle. Arvopuuanalyysi tehtiin tietokoneavusteisina haastatteluina. Kohdejoukkona oli säännöstelyselvitysten seurantaryhmä. Seuraavassa kuvataan vertailussa käytetty menetelmä, haastattelujen tavoitteet, toteutus, keskeiset tulokset ja johtopäätökset.

6.1 Haastattelujen tavoitteet

Arvopuuhaastattelujen tavoitteena oli:

- Auttaa haastateltavia hahmottamaan säännöstelyongelma kokonaisuutena, tukea erimitallisten (esim. taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten) vaikutusten vertailua ja omien arvostusten jäsentelyä.

- Tuottaa tietoa eri tahojen suhtautumisesta säännöstelyn kehittämiseen

* Kuinka merkittäväksi koetaan muuttujat (niiden vaihteluväli)?

* Mikä on säännöstelytapojen mieluisuusjärjestys?

- Selvittää näkemyseroja ja niiden syitä

* Ollaanko yhtä mieltä tutkimustuloksista?

* Kuinka suuria eroja etutahojen näkemyksissä on?

- Antaa hyvät lähtökohdat suositusten muodostamisvaiheelle

* Tuotetun tiedon tehokas soveltaminen

* Omien arvostusten selkiintyminen

* Kokonaisuuden ymmärtäminen

* Kommunikaation paraneminen

Tietokoneavusteisen ja vuorovaikutteisen haastattelun etuna oli välitön palaute ja havainnollisuus. Haastateltu näki välittömästi, minkälaiseen lopputulokseen hänen painotuksillaan päädyttiin. Soveltamistarkoitus oli päätöksentekoa avustava ja tukeva. Haastattelujen perusteella ei esitetä suoraan jonkin tietyn säännöstelytavan noudattamista, vaan tarkastelun johtopäätöksiä on käytetty hyväksi muodostettaessa säännöstelyn suositusvaihtoehtoja (luku 7).

6.2 Aineisto ja menetelmä

6.2.1 Päätösanalyysi

Päätösanalyysi on joukko menetelmiä ja lähestymistapoja, joita voidaan soveltaa erilaisia arvostuksia, erimitallisia vaikutuksia ja epävarmuutta sisältävien laajojen ja monimutkaisten aiheiden jäsentelyssä. Päätösanalyysin käyttökelpoisuutta ympäristövaikutusten arvioinnissa lisää mahdollisuus vertailla keskenään taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Koska vaikutusten yhteismitallistaminen on aina subjektiivista, menetelmä sopii hyvin tilanteisiin, joissa on otettava huomioon hyvin erilaisia näkemyksiä. Menetelmää käyttäen voidaan myös joustavasti yhdistää ns. objektiivinen tieto vaikutuksista ja subjektiivinen tieto vaikutusten merkittävyydestä. Tämän vuoksi menetelmä on varsin soveltamiskelpoinen selvitettäessä eri tahojen suhtautumista erilaisten hankkeiden vaikutuksiin ja toteuttamisvaihtoehtoihin. Päätösanalyysin menetelmiä ja soveltamismahdollisuuksia ovat kuvanneet yksityiskohtaisesti mm. Hämäläinen & Seppänen (1986).

6.2.2 Haastatellut ja heidän roolinsa

Haastatteluja tehtiin yhteensä 20 kpl. Haastateltavina oli 18 Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvityksen seurantaryhmän jäsentä ja kaksi seurantaryhmän ulkopuolista henkilöä. Lisäksi seitsemältä talous- ja luontoryhmään kuuluneilta saatiin täytetyt kyselylomakkeet. Koska näiden kohdalla menettely, jolla muuttujille ja säännöstelytavoille saatiin painoarvot poikkesivat toisistaan, ei aineistoja ole tulosten analysointivaiheessa yhdistetty.

Muuttujien ja säännöstelytapojen painoarvot kuvaavat seurantaryhmään kuuluneiden näkemyksiä eikä niitä voida yleistää ryhmän ulkopuolelle sellaisenaan. Seurantaryhmässä oli kuitenkin edustettuina niin monipuolisesti vesistön eri käyttäjäryhmien edustajia, että voidaan hyvällä syyllä olettaa, että haastatteluissa esille tulleet näkemyserot kuvaavat näkemysten kirjoa myös ryhmän ulkopuolella. Erityisesti ne tahot (kalastajat ja virkistyskäyttäjät) ovat haastatteluaineistossa hyvin edustettuina, jotka voimakkaimmin ovat vaatineet Päijänteen säännöstelykäytännön parantamista.

Haastattelun alussa selvitettiin, missä roolissa tai mistä näkökulmasta haastateltava arvioi säännöstelyongelmaa (taulukko 6.1). Ammatillisen taustan lisäksi haastateltavan vapaa-ajanharrastukset vaikuttivat mielipiteisiin. Esimerkiksi haastatellut, jotka vapaa-aikanaan harrastivat kalastusta, antoivat kalojen luontaiselle lisääntymiselle varsin suuren painoarvon riippumatta heidän ammatillisesta taustastaan. Lisäksi Päijänteen ranta-asukkailla käyttörannan laadulla (kaltevuus, maalaji, kasvillisuus) oli vaikutusta siihen, kuinka Päijänteen säännöstelyn vaikutukset koettiin.

 

Intressitaho

Toimipaikka

Käytetty lyhenne

Säännöstelyn luvan haltija (1 kpl)

Maa- ja metsätalousministeriö

LUPA

Yleinen vesiviranomainen (5 kpl)

Etelä-Savon ympäristökeskus

Hämeen ympäristökeskus

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus

Keski-Suomen ympäristökeskus

Pirkanmaan ympäristökeskus

YLEINEN 1-5

Maakunnalliset liitot (3 kpl)

Kymenlaakson liitto

Päijät-Hämeen liitto

Keski-Suomen liitto

LIITTO 1- 3

Kalatalousintressi (6 kpl)

Keski-Suomen TE-keskus

Kymen TE-keskus

Pohjois-Päijänteen kalastusalue

Kuhmoisten kalastusalue

Etelä-Päijänteen kalastusalue

Päijät-Hämeen kalamiespiiri

KALA 1-6

Ympäristönsuojelu (2 kpl)

Päijänne-luontokeskus

Heinolan terveyskeskuksen kuntayhtymä, ympäristötoimisto

YMP 1 ja 2

Maatalous (1 kpl)

Maataloustuottajain Kymenlaakson liitto ry.

MAA

Vesivoimantuotanto (1 kpl)

Päijänteen säännöstelytoimikunta

VOIMA

Uitto (1 kpl)

Järvi-Suomen uittoyhdistys

UITTO

6.3 Haastattelujen kulku

6.3.1 Haastattelujen vaiheet

Haastattelu tapahtui tietokoneavusteisesti soveltamalla TKK:n systeemianalyysin laboratoriossa kehitettyä HIPRE-ohjelmaa. Haastattelut tehtiin pääosin marraskuussa 1998. Niiden kesto vaihteli1,5 tunnista 5 tuntiin keskimääräisen haastatteluun käytetyn ajan ollessa hieman runsas kolme tuntia. Varsinaisia haastatteluja edelsi monivaiheinen ja ajallisesti muutaman vuoden kestänyt vaikutusten arviointivaihe ja haastattelujen valmisteluvaihe. Selvitystyön toteutuksessa otettiin alusta lähtien huomioon loppuvaiheessa tehtävät päätösanalyyttiset haastattelut ja niiden tietotarpeet. Varsinkin arvopuun muuttujien ja mittareiden määrittämiseen käytettiin runsaasti aikaa. Valmisteluvaiheeseen kuului myös Teknillisen korkeakoulun Systeemianalyysin laboratoriossa tehdyt tutkimukset arvopuumenetelmään liittyvistä harhoista (Hannus 1997, Alaja 1998)

Haastatelluille oli etukäteen toimitettu tausta-aineistoa, johon sisältyi mm. menetelmän kuvaus, vertailtavien säännöstelytapojen ja niiden vaikutusten kuvaus sekä kysymyslomakkeet. Haastatteluissa edettiin seuraavasti:

1. Haastattelun tavoitteiden, haastateltavan roolin ja analyytikon roolin selventäminen

2. Menetelmän periaatteiden kuvaus käyttäen apuna autonvalintaesimerkkiä

3. Arvopuun sisällön ja käsitteiden kuvaus

4. Säännöstelytapojen kuvaus (vedenkorkeus- ja virtaamakuvat)

5. Painottaminen eli vertailulukujen antaminen muuttujille ja niiden perustelut

6. Tulosten analysointi: muuttujien ja vaihtoehtojen painoarvot, herkkyysanalyysi

7. Keskustelu tuloksesta ja käytetystä menetelmästä

Se kuinka perusteellisesti vaiheet 1-4 käytiin läpi riippui mm. siitä, kuinka hyvin haastateltu oli perehtynyt etukäteen toimitettuun aineistoon.

Kuva 6.1. Arvopuuhaastattelujen vaiheet.

6.3.2 Säännöstelytapojen edullisuuden arviointi

Arvopuuanalyysi voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Eroja on esimerkiksi pisteytystekniikoissa ja mielipiteiden kyselytavoissa. Haastatteluissa käytettiin tekniikkaa, joka tehtyjen kokeellisten tutkimusten mukaan on teoreettisesti perusteltu ja aikaisemmista vastaavantyyppisistä haastatteluista saatujen kokemusten perusteella haastateltaville riittävän yksinkertainen ja selkeä.

Arvopuuanalyysin keskeiset vaiheet ovat

1) Aiheen jäsentely määrittämällä vaihtoehdot, muuttujat ja mittarit ja järjestämällä ne hierarkkiseksi kaavioksi.

2) Vaihtoehtojen hyvyyslukujen määrittäminen kunkin muuttujan suhteen.

3) Säännöstelytapojen välisten vaikutuserojen arviointi muuttujittain.

4) Tulosten arviointi ja tarvittaessa painoarvojen muuttaminen.

Aiheen jäsentely

Aiheen jäsentely on analyysin työläin, mutta usein myös suurimman hyödyn tuottava vaihe, sillä jäsentelyvaiheessa syntyvälle näkemykselle perustuvat työn myöhemmät vaiheet. Aiheen jäsentelyvaiheessa määritellään työssä käytettävät käsitteet ja niiden sisältö. Tässä vaiheessa muodostetaan vaihtoehdot, joiden vaikutuksia selvitetään sekä määritetään muuttujat ja mittarit, joiden suhteen vaihtoehtoja vertaillaan. Jäsentelyn kuluessa laaditaan myös arvopuu (hierarkia), joka muodostuu

- tavoitteesta, johon pyritään,

- vaihtoehdoista, joista valitaan ja

- muuttujista, joiden suhteen vaihtoehtoja vertaillaan.

Arvopuuta laadittaessa pyritään siihen, että tarkasteluun otetaan vain päätöksentekotilanteen kannalta olennaiset muuttujat. Sellaista muuttujaa ei kannata tarkastella, jonka suhteen vaihtoehdot eivät poikkea toisistaan. Arvopuun muuttujat eivät saa olla päällekkäisiä ja muuttujien välillä ei saa olla riippuvuuksia. Käytännössä muuttujien täydellistä riippumattomuutta toisistaan on vaikea saavuttaa.

Kullekin vesivuodelle laadittiin omat arvopuunsa eli ns. pääarvopuut. Vesivuosien tarkastelu erikseen on tarkoituksenmukaista, koska muutoin päädytään liian epämääräiseen ja vaikeaan vaikutusten vertailutilanteeseen. Periaatteena arvopuita laadittaessa oli, että niihin sisällytettiin vain sellaiset muuttujat, joiden suhteen säännöstelytavoilla oli mitattavia eroja. Esimerkiksi Päijänteen veden laatua ei sisällytetty arvopuihin, koska nykyisen käsityksen mukaan Päijänteen säännöstelyllä ei ole suoria vedenlaatuvaikutuksia. Mahdolliset välilliset vaikutukset ovat mitä ilmeisimmin vähäisiä ja suppea-alaisia. Välillisten vaikutusten arviointiin ei kuitenkaan ole valmiita menetelmiä.

Pääarvopuiden lisäksi laadittiin Päijänteen virkistyskäytölle, eri osa-alueiden virkistyskäyttöhaitan arvottamiselle ja vesi- ja rantaluonnolle omat arvopuut eli ns. apuarvopuut. Apuarvopuiden avulla määritetyt painoarvot siirrettiin pääarvopuihin. Apuarvopuita käytettiin hyväksi erityisesti tavanomaisena vuotena. Päijänteen virkistyskäyttöä tarkastelivat yksityiskohtaisemmin apuarvopuun avulla vain ne haastatellut, joilla oli omakohtaisia kokemuksia Päijänteen vedenkorkeuksien vaikutuksista virkistyskäyttöön. Muiden haastateltujen kohdalla säännöstelytapojen edullisuusjärjestys määräytyi VIRKI-mallin tulosten perusteella.

Varsinainen haastatteluissa käytetty arvopuu syntyi haastatteluja edeltäneiden viikkojen aikana.

Apuarvopuut syntyivät vasta haastattelujen kuluessa, kun havaittiin, että VIRKI-malli ei Päijänteellä liikkuneiden mielestä antanut oikeaa kuvaa säännöstelytapojen vaikutuksista Päijänteen virkistyskäyttöön ja kun osoittautui, että eri osa-alueiden virkistyskäyttöhaitan johdonmukainen arviointi oli vaikeaa ilman laskennallista tukea.

Arvopuuhaastatteluissa vertailtiin kolmea erilaista säännöstelytapaa:

- tulvasuojelu- ja voimataloussäännöstelyä (TUL-VO),

- Päijänteen tasasäännöstelyä (TASA) ja

- ekologista säännöstelyä (EKO).

Arvopuuhaastattelun vertailuun ei otettu mukaan toteutunutta säännöstelyä ja luonnonmukaista vedenkorkeuden vaihtelua. Toteutunut säännöstely on jätetty pois, koska se ei ole vertailukelpoinen em. säännöstelytapojen kanssa, koska siinä juoksutukset perustuvat epävarmoihin tulovirtaamaennusteisiin. Luonnonmukaista vedenpinnan vaihtelua ei otettu arvopuuhaastatteluihin mukaan, koska sitä on pidetty liian epärealistisena vaihtoehtona liian suurten taloudellisten menetysten vuoksi. Epärealististen vaihtoehtojen tarkastelu johtaa epätarkoituksenmukaiseen painotusprosessiin, koska muuttujille annettavien vertailulukujen tulisi heijastella vaihtoehtojen välisten vaikutuserojen suuruutta. Vertailtavat säännöstelytavat on kuvattu luvussa x.

Säännöstelytapojen hyvyysarvot

Säännöstelytavoille oli eri muuttujien suhteen annettu etukäteen mittausarvot, jotka perustuivat ISMO-mallilla tehtyihin laskentoihin, tutkimustuloksiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Säännöstelytapojen vaikutukset muuttujiin tavanomaisena, kuivana ja märkänä vesivuotena on esitetty luvussa xx ja liitteessä yy. Mittausten perusteella muuttujille määritettiin suhteelliset hyvyysluvut. Ne saatiin antamalla huonoimmalle säännöstelytavalle arvo 0 ja parhaimmalle arvo 1; väliin jäävien säännöstelytapojen arvot interpoloitiin käyttäen lineaarista arvofunktiota.

Muuttujien merkittävyyspainot

Muuttujien tärkeysvertailussa oli kolme vaihetta

1) Vaihtoehtojen kokonaisvaikutusten hahmottaminen vaikutustaulukoista ja kokonaiskuvan luominen intressien merkityksestä vesistössä.

2) Vaihtoehtojen vaikutuserojen merkittävyyden arviointi tässä kokonaiskehikossa.

3) Painoarvojen tarkistaminen ja tarvittaessa painoarvojen muuttaminen.

Haastatteluissa pyrittiin selvittämään, kuinka merkittävänä haastatellut kokivat säännöstelytapojen taloudellisissa, ekologisissa ja sosiaalisissa vaikutuksissa olevat erot. Siksi haastatteluja varten tehdyssä kyselylomakkeessa esitettiin eri muuttujien suhteen vertailtavien säännöstelytapojen (TulVo, TASA ja EKO) mittausarvojen huonoin ja paras arvo. Taulukossa 7.1 on esimerkki tavanomaisen vesivuoden tulvamuuttujien painotuksessa käytetystä kysymyksestä. Haastatteluissa käytetty kysymyslomake on kokonaisuudessaan liitteenä xx.

 

 

 

 

 

 

Taulukko 7.1. Maataloudelle ja ranta-asutukselle syntyvien tulvavahinkojen merkittävyyden arviointi arvopuuhaastatteluissa.

 

 

 

Huonoin arvo

Paras arvo

Vaikutusero

Maatalous, vahingot (Mmk/v)

0,42

0

0,42 Mmk/v

Ranta-asutus, vahingot (Mmk/v)

0,76

0

0,76 Mmk/v

Kysymys: Kummassa muuttujassa (maataloudessa vai ranta-asutuksessa) olevaa vaikutuseroa pidät merkittävämpänä?

- Anna 100 pistettä merkittävämmäksi arvioimallesi vaikutuserolle.

- Arvioi vähemmän tärkeän vaikutuksen merkittävyyttä antamalla pisteitä välillä 0-99. Pistearvo 50 tarkoittaa, että muuttujan merkitys on puolet pienempi kuin tärkeämmän muuttujan.

- Jos pidät vaikutuksia muuttujissa yhtä merkittävinä, anna molemmille muuttujille vertailuluvuksi 100

 

 

 

Vertailuluku

Maatalous

 

 

Ranta-asutus

 

 

Muuttujien vertailussa korostettiin sitä, että kyse on tarkasteltavien säännöstelytapojen vaikutuserojen merkittävyyden arvioinnista, ei siitä, kuinka tärkeänä yleisesti jotakin muuttujaa pidetään. Vertailuluvut pyydettiin myös perustelemaan. Tällä oli kaksi tarkoitusta. Yhtäältä sen avulla saatiin syvällisempi käsitys haastateltavan näkemyksistä ja tavoitteista ja toisaalta niiden avulla analyytikko pystyi arvioimaan vertailulukujen ja vastausten johdonmukaisuutta. Tämä on tärkeää, koska muuttujien painoarvoihin liittyy useita virhemahdollisuuksia, joista osa on inhimillisiä ja osa lähtöisin menetelmästä.

Tulosten analysointi

Vertailuluvuista laskettavat muuttujien painoarvot ovat kertoimia, joiden avulla erimitalliset vaikutukset skaalataan keskenään vertailukelpoisiksi. Vaihtoehdoille annettujen mittausarvojen ja muuttujille määritettyjen vertailulukujen perusteella saatiin säännöstelytavoille niiden mieluisuutta haastatellulle kuvaavat kokonaispainoarvot. Tulosten analysointivaiheessa selvitettiin ja havainnollistettiin kuvien avulla, mitä seikat vaikuttivat lopputulokseen. Mikäli tässä vaiheessa havaittiin, että muuttujien merkittävyyksien keskinäiset suhteet tai säännöstelytapojen mieluisuudet eivät vastanneet haastatellun näkemyksiä, selvitettiin, mistä tämä johtui, ja tehtiin tarvittaessa muutokset aikaisemmin annettuihin muuttujien painoarvoihin. Arviointivaiheessa tehtiin myös herkkyysanalyysiä eli arvioitiin, minkälaisia muutoksia vaihtoehtojen kokonaispainoissa tapahtui, kun muuttujien tai vaihtoehtojen painoja muutettiin.

 

7 PÄÄTÖSANALYYSIHAASTATTELUJEN TULOKSET

Haastattelujen tulokset esitetään haastatelluittain sekä päämuuttujiin suhtautumisen perusteella kolmeen ryhmään jaoteltuna. Tulokset esitetään tavanomaisena, kuivana ja märkänä vesivuotena. Pääpaino on ryhmäkohtaisessa tulosten esittämisessä ja tulkinnassa. Haastateltujen näkemyksiä ja perusteluja muuttujien vertailuluvuille kuvataan kuitenkin vain tavanomaisen vesivuoden yhteydessä, koska useimmilla haastatelluilla kuivan ja märän vesivuoden kohdalla muuttujien painotukset noudattivat samaa logiikkaa kuin tavanomaisena vuotena.

Kaikkien haastateltujen painoarvoista laskettuja keskimääräisiä painoarvoja muuttujille ja säännöstelytavoille ei ole tässä esitetty, koska keskiarvot hävittävät ongelman ymmärtämisen kannalta keskeiset vastakkaiset näkemykset. Esimerkiksi, jos haastatellut ovat selkeästi kahta mieltä jonkin muuttujan tärkeydestä ja sen mukaisesti osa haastatelluista antaa muuttujalle pienen painoarvon ja osa suuren, ei keskiarvopaino kuvaa kenenkään näkemyksiä. Lisäksi keskimääräisten painoarvojen käyttö edellyttää, että kohdejoukossa on eri intressiryhmien edustajia oikeassa suhteessa niiden merkitykseensä nähden. Näin ei tehdyissä haastattelussa ollut, koska kalatalousintressin edustajia oli selvästi muita tahoja enemmän.

7.1 Painoarvot muuttujille haastatelluittain

Seuraavassa on esitetty muuttujille vertailulukuja annettaessa esitettyjä kannanottoja ja perusteluja. Haastateltujen näkemykset on esitetty suorina lainauksina tai näkemyksiä on muutettu sen verran kuin se ymmärrettävyyden parantamiseksi on ollut tarpeen.

 

 

7.1.1 Tulvavahingot:

Tulvavahinkoja syntyi erityisesti märkänä vuotena, mutta TASAssa ja EKOssa myös märempänä tavanomaisena vuotena. Märkänä vuotena 1982 vahinkojen suuruus on noin kaksinkertainen tavanomaiseen vuoteen verrattuna ja yhteensä noin 2 Mmk. Vahinkoja syntyy lähinnä Pyhäjärvellä. Kuivana vuotena 1978 tulvavahinkoja ei synny lainkaan ja tulvavahinkoja ei sisällytetty lainkaan kuivan vuoden arvopuuhun (=> painoarvo on 0). Ranta-asutukselle aiheutuvat vahingot olivat tavanomaisena vuotena lähes kaksi kertaa suuremmat kuin maataloudelle aiheutuvat, mutta märkänä vuotena maataloudelle aiheutuvat vahingot olivat jo samaa suuruusluokkaa maatalousvahinkojen kanssa.

Tulvavahinkojen painoarvoissa on suuria eroja tarkasteltujen vuosien välillä. Märkänä vuotena tulvavahinkojen merkitystä on odotetusti korostettu enemmän kuin kuivempina vuosina. Tulvavahinkojen keskimääräinen painoarvo on tavanomaisina vuosina 0,15 ja märkänä vuotena 0,24. Painoarvojen hajonta on tavanomaisena vuotena hieman suurempi kuin märkänä vuotena. Kuvasta 7.1. käy selkeästi ilmi, että hajonta on suurta niin intressiryhmien välillä kuin niiden välillä.

Tulvavahinkojen painoarvon jakaantuminen ranta-asutukselle ja maataloudelle ei mennyt aivan vaikutuserojen markkamäärien suhteessa, vaan maatalouden vahinkomarkkaa pidettiin jonkin verran merkityksellisempänä kuin ranta-asutuksen vahinkomarkkaa. Jos maatalouden ja ranta-asutuksen vahinkojen suhde olisi sama kuin markkamääräinen suhde, olisi suhde ollut 0,55. Haastatteluissa suhde oli kuitenkin keskimäärin 0,83.

Kuva 7.1. Haastateltujen painoarvot maatalouden ja ranta-asutuksen tulvavahingoille tavanomaisina vesivuosina.

Maataloudelle ja ranta-asutukselle vertailulukuja annettaessa esitettiin mm. seuraavanlaisia perusteluja:

Maatalous

- Kyse on palkasta ja toimeentulosta.

- Maatalous sinänsä on tärkeä. Kyse on ravinnontuotannosta. Viljapellot ja ranta-asutus on kuitenkin tyhmyyttään laitettu liian lähelle rantaviivaa. Tulvalle alttiit alueet tulisi saada pois viljelystä. Tilalle vaihtoehtoisia alueita.

- Kevättulvan vaikutuksia on mielestäni liioiteltu.

- Peltojen sijaintiin on nykyään vaikea vaikuttaa.

- Nykyisten EU-pinta-alatukien aikakaudella yhteiskunnan tulisi aikaisempaa paremmin sietää maataloudelle koituvia tulvavahinkoja.

Ranta-asutus

- Ihminen pyrkii liian lähelle rantaa. Ihmismuisti on lyhyt tulva-asiat muistetaan märkinä vuosina.

- Ihmisen pitäisi sopeutua tiettyyn vedenkorkeusvaihtelun määrittämään normistoon, ei päinvastoin.

- Vahingot loppujen lopuksi pieniä ja jakaantuvat suurelle joukolle.

- Ranta-asutuksen tulvavahingot ovat vaikeammin korvattavissa kuin maatalouden.

- Pyhäjärvellä on rakennettu niin alas, että on täytynyt olla tiedossa, että tulvan sattuessa vahinkoja syntyy.

- On lähdettävä siitä, että ihmisten taloihin ja mökkeihin ei vettä saa päästää.

7.1.2 Teollisuus

Säännöstelytapojen vaikutusero vesivoimantuotannon vaihteli välillä 5,5 Mmk -7,2 Mmk. Uitolle aiheutui vahinkoja tavanomaisena ja märkänä vuotena 1,5 Mmk-2 Mmk; kuivana vuotena vahinkoja ei aiheutunut. Kuivana vuotena Kymijoen alajuoksulla sijaitsevan Sunila Oy:n vedenhankinnalle voi hyvin alhaisilla virtaamilla aiheutua ongelmia (ks. kohta xx).

Teollisuuden keskimääräinen painoarvo on vesivuodesta riippuen vaihdellut välillä 0,25-0,31. Suurimman painoarvon teollisuus on saanut märkänä vuotena. Painoarvojen hajonta on suurta . Esimerkiksi ympäristönsuojeluintressin edustajien painoarvossa on viisinkertainen ero. Teollisuuden saama paino on tavanomaisena ja märkänä vuotena jakaantunut suurinpiirtein markkamääräisen vaikutuseron suhteessa uitolle ja vesivoimantuotannolle.

Kuivana vuotena tarkastelussa mukana ollut Sunila Oy:n vedenhankinta ei kenelläkään haastatelluista saanut kovin suurta painoarvoa, koska haastatelluille kerrottiin, että kaikissa tarkastelluissa säännöstelytavoissa Sunila Oy:n vedenhankinta on mahdollista turvata poikkeusjuoksutuksilla.

Kuva 7.2. Haastateltujen painoarvot vesivoimantuotannolle, uitolle ja vedenhankinnalle tavanomaisina vesivuosina.

Haastateltujen välillä oli suuria eroja siinä, kuinka merkittäviksi he kokivat säännöstelytapojen väliset vaikutuserot. Osa haastatelluista (3 kpl) piti teollisuusmuuttujien vaikutuseroja kaikista merkittävimpinä. Toisaalta osa haastatelluista (2 kpl) piti vaikutuseroja hyvin vähämerkityksellisinä. Annettuja vertailulukuja perusteltiin mm. seuraavasti:

Vesivoima

- Vesivoima on yleisesti hyväksytty tapa tuottaa sähköä. Siitä ei tulisi luopua.

- Vesivoima on hyvä asia, sehän on saanut ekonorppamerkinkin.

- Kyse on olemassa olevien voimalaitosten tuotannosta. Sähköä tarvitaan. Korvaava tuotantotapa on saastuttavampi. Antaisin pienemmän painoarvo, jos kyse olisi uusien voimalaitosten rakentamisesta.

- Teollisuus on joka tapauksessa voittaja. Voimataloudelle aiheutuva hyöty on suuri, vaikka säännöstelyhyötyä nipistetään.

- Vesivoimatuotannolle löytyy korvaavia tuotantomuotoja.

Uitto

- Uiton kannalta Päijänne ja Kymijoki ovat vajaakäytössä. Tämä vähentää lyhytaikaisista uiton keskeytymisestä aiheutuvaa haittaa. Voidaan eliminoida kaudet, jolloin haittaa syntyy. Mikäli uitto olisi nykyistä runsaampaa, antaisin uitolle korkeamman painon. Lähitulevaisuudessa voi olla ulkoisia paineita uittomäärien kasvattamiseen. Mikäli uiton häiriintyminen aiheuttaa tehtaiden toiminnan supistumista, niin vahingot voivat olla suuria jopa verrattuna vesivoimantuotannon arvoon.

- Uitolle syntyvää vahinkoa on vaikea hahmottaa. Kuinka todellisesta vahingosta on kyse?

- Metsänomistajien kannalta edullinen tapa kuljettaa. Kerrannaismarkat ei näy, siksi tärkeä. Myös muulla kuin taloudellisella haitalla merkitystä.

- Uitolle enemmän konkreettista haittaa kuin vesivoimalle.

- Vesikuljetukset voidaan tarvittaessa korvata maakuljetuksilla.

Vedenhankinta

- Sunila Oy:n vedenhankinnan turvaamiseksi on keinoja. Se ei ole reunaehto säännöstelyn kehittämisessä. Ei saa muodostua ratkaisevaksi säännöstelyn käyttöä kehitettäessä.

7.1.3 Yritystoiminta

Ammattikalastukselle haittaa ja vahinkoa katsottiin aiheutuvan vedenkorkeuden alenemisesta alkutalvesta. Suurimmillaan ero säännöstelytapojen välillä oli kuivana vuotena 42 cm. Kymijoen koskimatkailulle haittaa aiheutuu liian matalista virtaamista. Eniten haitallisen matalia virtaamia esiintyi kuivana vuotena 1978 ja tällöin vaikutusero parhaimman ja huonoimman säännöstelytavan välillä oli 41 vrk. Märkänä vuotena ei esiintynyt lainkaan koskimatkailulle liian pieniä virtaamia.

Säännöstelytapojen vaikutuseroja yritystoimintaan pidettiin vesivuodesta riippumatta vähämerkityksellisempinä kuin muiden muuttujien vaikutuseroja. Yritystoiminnan keskimääräinen painoarvo oli suurin kuivana vuotena 0,17 ja pienin märkänä vuotena 0,03. Painoarvojen hajonta oli suurin (0,06.) kuivana vuotena.

Yritystoiminnan painoarvon jakaantumisessa koskimatkailulle ja ammattikalastukselle oli erittäin suuria eroja haastateltujen välillä. Ammattikalastus sai tavanomaisena vuotena keskimäärin 30 % enemmän painoa kuin koskimatkailu. Kuitenkin yli puolet haastatelluista katsoi koskimatkailulle aiheutuvan haitan merkityksellisemmäksi. Ammattikalastukselle annettujen painoarvojen hajonta olikin melkein puolet suurempi kuin koskimatkailun. Molempien muuttujien kohdalla oli haastatelluilla vaikeuksia hahmottaa, kuinka suuri haitta sopimattomista virtaamista ja vedenkorkeuksista todella aiheutuu.

Kuva 7.3. Haastateltujen painoarvot Päijänteen ammattikalastukselle ja Kymijoen koskimatkailulle tavanomaisina vesivuosina

Ammattikalastus

- Ammattikalastukselle aiheutuvaa haittaa en pidä kovin suurena. Ovatko kalastajat hakeneet muita paikkoja, jossa kalastusta voisi harjoittaa?

- Olisi tärkeää, että olisi mahdollisimman paljon ja monipuolista yritystoimintaa.

- Jos säännöstelystä vähänkin haittaa, niin sillä suuri merkitys, koska ammattikalastuksen edistäminen on tärkeää. Talvella pyydettävä made on sesonkikala, jota ei ole osattu täysin hyödyntää.

- Olen joskus pitänyt talvirysiä. Vedenkorkeudet eivät ole haitanneet kalastusta. Jos kaloja ei ole tullut, ei ole tullut mieleen, että se olisi vedenkorkeuksista johtuvaa.

Koskimatkailu

- Matalilla virtaamilla isot puuveneet jäävät pois käytöstä, kumiveneillä päästään kyllä. Elämys kyllä pienenee. Vaihtoehtoisia reittejä ei juuri ole. Oheistuotteilla ja palvelutasoilla voidaan paikata koskielämystä.

- Elämysmatkailu on tulossa, onkohan tullut jäädäkseen?

7.2.4 Virkistyskäyttö

Säännöstelytapojen välinen vaikutusero virkistyskäyttöhaitassa oli pienimmillään tavanomaisena vuotena 1,4 Mmk ja suurimmillaan kuivana vuotena 2,2 Mmk. Virkistyskäyttö sai myös haastatelluilta keskimäärin korkeimman painoarvon kuivana vuotena. Virkistyskäyttövaikutuksen merkittävyyden arvioissa haastateltujen näkemyksissä oli selvästi vähemmän hajontaa kuin esimerkiksi teollisuuden, vesiluonnon ja tulvavahinkojen kohdalla. Puolella haastatelluista virkistyskäytön painoarvo vaihteli tavanomaisena vuotena välillä 0,2-0,3.

 

Kuva 7.4. Haastateltujen painoarvot Päijänteen, Pyhäjärven ja Kymijoen virkistyskäytölle tavanomaisina vesivuosina.

 

- Isoa järviallasta säännösteltäessä ihmisten harrastukset eivät saisi olla lähtökohtana (vaan luonto).

- Mökkiläiset valittavat tarpeettomasti kaikenlaisista asioista, myös vedenkorkeuden vaihtelusta. Ihmisten pitäisi sietää pientä vaihtelua ja rakennukset pitäisi sijoittaa etäämmälle.

- En arvosta tasaista vedenpinnan vaihtelua. Vedenpinnan vaihtelu tuo vaihtelua maisemaan.

- Päijänteellä keväällä esiintyvillä matalilla vedenkorkeuksilla on suuri kielteinen vaikutus.

- Kymijoen virkistyksellinen merkitys on kasvanut suuresti, mutta se ei ole vielä saavuttanut sitä tasoa, minkä tulee saavuttamaan. Koskikalastuksen kannalta voi Kymijoen virtaamalla olla merkitystä.

- Yleinen etu on tärkeämpi kuin yksityinen etu. Alapuolisen vesistön virkistyskäytölle tulisi kuitenkin asettaa kohtuullisen kärsimyksen raja, jota ei saisi ylittää.

Veneily

- Pitäisi valita lähtöpaikka niin, ettei ole lähtöongelmia.

- Vedenkorkeuksista ei ole ollut käytännön haittaa omalle veneilylleni. Olen päässyt liikkeelle, kun olen halunnut (Päijänne)

- Haitta ei ole suuri, koska leiriytymisrantansa voi valita (virkistyskalastaja)

- Jos vesi nousee keväällä nopeasti, vene voi lähteä keväällä liikkeelle.

- Alhainen vedenpinta keväällä voi viivästyttää veneen vesillelaskua.

Maisema

- Matalat vedenkorkeudet keväällä masentavat.

- Kesällä matalat vedenkorkeudet voivat olla mielenkiintoisia, sillä maisema on erinäköinen kuin tavanomaisemmilla vedenkorkeuksilla.

- Pyhäjärvellä ei synny liettyvää rantaa, koska alarajalla käydään joka vuosi.

Kalastus

- Kalastus painottuu monella kevääseen ja syksyyn.

Haastatteluissa pyydettiin myös arvioimaan virkistyskäyttöhaitassa olevan vaikutuseron merkittävyyttä Päijänteen, Pyhäjärven ja Kymijoen välillä. Jotta eri osa-alueiden paino olisi ollut johdonmukainen tehtiin tälle kysymykselle oma arvopuunsa. Haastateltuja pyydettiin arvioimaan, kummalle vaikutuserolle tulisi säännöstelyä kehitettäessä antaa suurempi merkitys kiinteistökohtaiselle haitalle vai kokonaishaitalle. Kaikki haastatellut katsoivat, että molemmat tekijät tulisi ottaa huomioon. Tekijöiden painotuksissa oli kuitenkin varsin suuria eroja (kuva 7.5.). Sillä, mitä vesistönosaa haastateltu edusti oli suuri vaikutus annettuihin painoarvoihin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kysymykseen vastanneet päijänneläiset pitivät kokonaishaittaa merkittävämpänä tekijänä ja suurin osa muiden (6/8) alueiden edustajista kiinteistökohtaista haittaa tärkeämpänä tekijänä.

Kuva 7.5. Kiinteistökohtaisen haitan painoarvon suhde kokonaishaitan painoarvoon tavanomaisina vuosina. Selkeästi eri osa-alueiden intressiä edustava henkilön kohdalle on merkitty alue, jota hän edustaa. Muu ryhmään kuuluvat ne, jotka eivät asu tai joiden toimipaikka ei ole vesistön läheisyydessä. Mitä suurempi lukuarvo, sitä suuremman merkityksen haastateltu on antanut kiinteistökohtaiselle haitalle. Painoarvon ollessa 1 molempia tekijöitä on pidetty yhtä tärkeinä.

VIRKI-mallissa haitta virkistyskäytölle lasketaan sen perusteella, kuinka paljon vedenpinta poikkeaa vesistöjen käytön kannalta parhaasta tasosta, joka on määritetty maastotutkimusten perusteella. Mallissa tarkastelujakso ulottuu jäiden lähdöstä syyskuun loppuun asti. Suurin paino annetaan vilkkaimman virkistyskäyttökauden vedenkorkeuksille. Haastattelujen alkuvaiheessa kävi kuitenkin ilmi, että VIRKI-mallilla saatu järjestys säännöstelytavoille Päijänteellä ei antanut oikeaa tulosta sellaisilla haastatelluilla, jotka korostivat virkistyskäytölle kevään matalista vedenkorkeuksista syntyvää haittaa. Tällaisia haastateltuja varten muodostettiinkin oma arvopuu. Pyhäjärvellä ja Kymijoella samanlaista ongelmaa ei syntynyt, koska niiden vedenkorkeudet nousevat yleensä jo alkukesästä hyvälle tasolle.

Kuvassa 7.6 on esitetty näiden haastateltujen painoarvot säännöstelytavoille tavanomaisena vuotena Päijänteen virkistyskäytön suhteen ja VIRKI-mallin haitta-arvojen perusteella saadut painoarvot. Päijänteen virkistyskäyttöä halusi yksityiskohtaisemmin tarkastella seitsemän haastateltua. Yhtä lukuunottamatta kaikilla näistä oli omakohtaisia kokemuksia liikkumisesta tai kalastuksesta Päijänteellä. Loput 13 haastateltua hyväksyivät VIRKI-mallin periaatteilla lasketut haitta-arviot ja sen mukaisen säännöstelytapojen järjestyksen.

Haastattelujen tulokset poikkeavat varsin paljon VIRKI-mallin tuloksista. Molempina vuosina

Haastateltujen välillä oli kuitenkin melko suuria näkemyseroja. VIRKi-mallilla säännöstelytapojen paremmuusjärjestykseksi saadaan vuonna 1983 TASA, TulVo ja EKO ja vuonna 1992 järjestykseksi saadaan TulVo, TASA ja EKO. Haastattelujen perusteella EKOa pidettiin molempina vuosina TulVoa parempana. Syy eroihin on ensinnäkin se, että haastatellut korostivat kevään vedenkorkeuksia erityisesti kevätkalastuksen kannalta. Lisäksi heidän mielestään vedenpinta voi vaihdella kesällä tietyllä vyöhykkeellä ilman, että siitä aiheutuu juurikaan haittaa virkistyskäytölle. Tulosten perusteella VIRKI-mallin tulos ei välttämättä anna aivan oikeaa kuvaa säännöstelytapojen välisistä eroista laskelmissa käytetyillä oletuksilla.

Kuva 7.6. Säännöstelytapojen edullisuuspainot virkistyskäytön suhteen Päijänteellä tavanomaisena vuotena haastattelujen ja VIRKI-mallin laskelmien perusteella.

 

7.1.5 Vesi- ja rantaluonto

Päijänteellä merkittävimmät vesi- ja rantaluontoon kohdistuvista vaikutuksista olivat vaikutukset ylimmän rantavyöhykkeen tilaan (vesikasvillisuus) ja kalakantoihin sekä kuikan pesintään. Kymijoelle säännöstelytapojen välillä oli eroja vaikutuksissa vesikasvillisuuteen, pohjaeläimistöön ja lohikaloihin. Merkittävimmät muutokset syntyisivät valjastamattomalla jokijaksolla. Tarkastelussa oletettiin, että ranta- ja vesikasvillisuuteen vaikuttaa erityisesti tavanomaisten vuosien vedenpinnan vaihtelu. Yksittäisten harvoin toistuvien märkien tai kuivien vuosien merkitys oletettiin niihin verrattuna pieneksi.

Säännöstelytapojen välisiä vaikutuseroja vesi- ja rantaluontoon pidettiin yleisesti ottaen hyvin merkittävinä. Puolella haastatelluista vesi- ja rantaluonnon painoarvo oli yli 0,3 ja keskimäärinkin sitä pidettiin merkittävimpänä muuttujana. Vaikutuserot säännöstelytapojen välillä koettiin merkityksellisimmiksi tavanomaisena vuotena. Hajonta vesi- ja rantaluonnon painoarvossa eri intressiryhmien välillä oli suurta. Sen sijaan intressiryhmien sisällä hajonta oli selvästi pienempää kuin tulvavahinkojen, teollisuuden ja yritystoiminnan kohdalla.

Päijänteen ja Kymijoen vesi- ja rantaluontovaikutusten merkittävyyden arviointi tuotti asian vierauden ja vaikeuden vuoksi odotetusti päänvaivaa. Suurella osalla haastateltuja vertailuluvut osamuuttujille noudattivat varsin pitkälle analyytikon haastatteluissa esiintuomia tutkijoiden näkemyksiä vaikutusten merkittävyyksistä. Rantavyöhykkeen tilan ja kalojen luontaisen lisääntymisen kohdalla säännöstelytapojen välistä vaikutuseroa pidettiin huomattavasti merkityksellisempänä kuin kuikan pesinnän onnistumista.

Moni haastateltu oli etukäteen antanut kuikalle suuremman vertailuluvun kuin mihin haastattelussa päädyttiin. Painoarvojen muutos oli ennen kaikkea seurausta siitä, että vertailulukuja annettaessa analyytikko pyysi perustelemaan painoarvoja. Tarkemmin asiaa harkittuaan ja kuultuaan tutkijoiden näkemyksiä asiasta kuikan painoarvo pieneni monen haastatellun kohdalla. Kuikan saamaa painoarvo pienensivät erityisesti seuraavat seikat:

- Päijänne ei luonnontilassakaan ole ollut mikään hyvä kuikkajärvi.

- Kuikka ei Päijänteellä ole avainlaji, jonka pesinnän epäonnistuminen vaikuttaisi kauaskantoisesti koko ekosysteemissä.

Vaikutuseroja Päijänteen vesiluonnossa pitivät kaikki haastatellut merkittävämpinä kuin

vaikutuseroja Kymijoen vesiluontoon. Päijänteen vesiluonto sai keskimäärin painoarvon 0,7 ja Kymijoen vesiluonto 0,3. Muutamalla haastatellulla Kymijoki sai kuitenkin puolet Päijänteen painoarvosta. Nämä haastatellut perustelivat muita korkeampia painoarvojaan seuraavasti:

- Kymijoen kosket ovat koskiensuojelulain piirissä ja kymijoella on mm. tästä syystä johtuen suuri poliittinen merkitys. Siksi säännöstelyn kehittämistoimenpiteillä ei saa heikentää

- Eräs haastateltu katsoi, että Päijänteen vesi- ja rantaluonnolle kyllä löytyy puolestapuhujia ja jotta Kymijoki ei jäisi aivan Päijänteen varjoon, hän antoi Kymijoelle lisäpainoa.

 

PÄIJÄNTEEN VESI- JA RANTALUONTO

Rantavyöhykkeen tila

- Rantavyöhyke laajin kokonaisuus. Itseisarvona mahdollisimman luonnontilainen tilanne.

- Päijänteen vesiluonto iso kysymys

- Tärkeää, että järven ekosysteemi on monipuolinen ja rikas.

- Ruovikoituminen on suuri ongelma (Etelä-Päijänne)

- En ole havainnut ruovikoitumista (Keski-Päijänne)

- Matalilla vedenkorkeuksilla kahlaajille paljastuu lietettä, hyvä asia.

- Painotan sitä muuttujaa, millä on suurimmat seurannaisvaikutukset.

Kalojen luontainen lisääntyminen

- Haukea on Suomessa riittävästi, hauki ei ole kovin haluttu kala, lohi on tärkeämpi

- Istuttaminen ei korvaa luontaista lisääntymistä. Luonnossa lisääntyneet pärjäävät paremmin.

Kuikka

- Kuikka ei luontaisestikaan ole menestynyt Päijänteessä erityisen hyvin

- Jos kuikka häviää Päijänteestä, se ei häviä koko vesistöstä.

- Kuikka on tärkeä, mutta minkä ihmeen takia kuikkakanta on kuitenkin säännöstelystä huolimatta olemassa.

- Kuivana vuotena kuikalla ei suurta merkitystä, koska puolet kuikan pelistä säilyy huonoimmassakin vaihtoehdossa. Se on jo hyvä tulos.

- Kuikka on tuhoon tuomittu Päijänteellä, koska se ei juurikaan siedä vedenpinnan vaihteluja.

- Pitää katsoa kokonaisuutta, ei vain yhtä lajia

- Keinoja (esim. pesintälautat) kuikan pesinnän parantamiseksi tulisi edelleen kehittää.

Kuivana vuotena kaksi haastateltua antoi kuikan pesinnän onnistumiselle suuremman painoarvon kuin muina vesivuosina. He perustelivat tätä sillä, että kuivana vuotena 1978, jolloin joissakin säännöstelytavoissa ei tuhoutunut yhtään pesää vedenpinnan nousun seurauksena. Koska kuikka on pitkäikäinen laji niin varmistamalla kuikan pesinnän onnistuminen edes kuivina vuosina voidaan kenties ylläpitää Päijänteen kuikkakanta.

KYMIJOEN VESI- JA RANTALUONTO

- Lohi nostaa Kymijoen painoarvoa, jos olisi tietoa, että säännöstelytapojen välinen vaikutusero on pieni, olisi painoarvo pienempi. Lohella pitää olla syötävää. Kymijoella kosket tärkeitä.

- Joessa virtaamavaihtelut ovat osa joen luontoa.

- Lohen luonnonmukaisella lisääntymisellä suuri merkitys. RKTL:n tutkijat ovat arvottaneet luonnonpoikasen yli 13 kertaa arvokkaammaksi kuin istukkaan.

- Lohikalojen lisääntyminen on arvo sinänsä. Suuri painoarvo verrattuna muihin kaloihin. Pohjaeläinten merkitys suuri. 4-5 cm:n kokoiseksi asti lohenpoikaset käyttävät eläinplanktonia ja siirtyvät sen jälkeen pohjaeläimiin ja pintaravintoon.

Kuva 7.8. Haastateltujen painoarvot Päijänteen ja Kymijoen vesi- ja rantaluonnolle tavanomaisena vesivuotena.

 

 

7.2 Tulosten tarkastelu ryhmittäin

7.2.1 Ryhmien kuvaus

Ryhmittelyanalyysin tulosten perusteella (liite, puuttuu vielä) havaittiin haastateltujen muodostavan mielipiteiltään kolme toisistaan selvästi eroavaa ryhmää.

Ryhmä1: Säännöstelyn alkuperäisiä tavoitteita tulvasuojelua ja vesivoimantuotantoa korostaneet haastatellut.

Ryhmä 2: Virkistyskäyttöä tai vesiluontoa korostaneet haastatellut.

Ryhmä 3: Tulvasuojelua tai vesivoimantuotantoa ja virkistyskäyttöä tai vesiluontoa korostaneet haastatellut.

Luokittelu ryhmiin tapahtui tavanomaisen vesivuoden painotusten perusteella. Ne haastatellut, joilla kaksi korkeimman painoarvon saanutta muuttujaa olivat tavanomaisina vuosina tulvavahingot ja teollisuus muodostivat ryhmän 1. Ryhmään 2 kuuluvilla virkistyskäyttö ja vesiluonto olivat kaksi eniten painoa saanutta muuttujaa. Ryhmään 3 kuuluneilla kahden merkittävämmäksi arvioidun muuttujan joukossa oli jompikumpi säännöstelyn alkuperäisistä tavoitteista ja virkistyskäyttö tai vesiluonto.

Näiden ryhmien ulkopuolelle jätettiin yksi voimatalouden ja yksi luonnonsuojeluintressin edustaja, koska he poikkesivat näkemyksiltään merkittävästi muista ryhmiin kuuluneista. He korostivat muita haastateltuja voimakkaammin yhtä muuttujaa. Luonnonsuojeluintressin edustajalla korostui Päijänteen vesi- ja rantaluonto ja voimatalousintressin edustajalla vesivoimantuotanto.

Ryhmä 1: Säännöstelyn alkuperäisiä tavoitteita korosti neljä haastateltua. Tähän ryhmään kuuluneet edustivat alueellisesti joko Kymijokea tai ns. muuta aluetta. Ryhmään kuului säännöstelyn luvanhaltija, sekä uiton ja maatalousintressin edustajat ja yksi vesiviranomainen. Yksikään tähän ryhmään kuuluneista ei vietä vapaa-aikaansa tutkimusalueella.

Osa ryhmään 1 kuuluneista korosti Päijänteen säännöstelyn vedenkorkeuden vaihtelun vähäisyyttä verrattuna esimerkiksi Pohjois-Suomen säännösteltyihin järviin ja sen perusteella pitivät Päijänteen säännöstelyjen haittavaikutuksia lievinä. He korostivat alapuolisen vesistön merkitystä ryhmän 2 ja 3 edustajia painokkaammin. Painotettaessa eri osa-alueiden virkistyskäyttöhaitan merkitystä, he antoivat ryhmien 2 ja 3 edustajia suuremman painon kiinteistökohtaiselle haitalle. Nämä haastatellut hyväksyivät myös sellaisenaan virkistyskäyttömallilla saadun vaihtoehtojen edullisuusjärjestyksen. Yhden haastatellun mielestä tulvasuojelu on keskeinen tavoite niinä vuosina, kun tulvan uhka on olemassa. Kuivina vuosina on mahdollista antaa enemmän painoa vesiluonnolle ja virkistyskäytölle.

Ryhmä 2: Virkistyskäyttöä tai vesiluontoa korostaneita haastateltuja oli kuusi. Tähän ryhmään kuului yhtä lukuun ottamatta kaikki kalatalousintressin edustajat ja kaksi maakunnallisen liiton edustajaa. Viisi tähän ryhmään kuuluneista oli Päijänteen alueelta ja yksi Kymijoelta.

Ryhmään 2 kuuluneet katsoivat, että säännöstelyn alkuperäisten tavoitteiden painoarvoa säännöstelyssä olisi pienennettävä. Säännöstelyssä olisi otettava nykyistä paremmin huomioon erityisesti Päijänteen vesi- ja rantaluonto, johon kohdistuvia säännöstelyn vaikutuksia usea haastateltu piti huomattavina. Arvioitaessa eri osa-alueille syntyvän virkistyskäyttöhaitan merkitystä he korostivat säännöstelytapojen välillä kokonaishaitassa olevaa eroa. Kevään matalien vedenkorkeuksien vaikutus Päijänteen virkistyskäyttöön on heidän mielestään suurempi kuin VIRKI-mallin laskelmissa. Erityisesti tärkeänä pidetty kevätkalastus kärsii matalista vedenkorkeuksista. Kaikki tähän ryhmään kuuluneista päijänneläisistä halusivat tarkastella säännöstelytapojen edullisuutta Päijänteen virkistyskäyttöön syvällisemmin Päijänteen virkistyskäytölle laaditun arvopuun avulla.

Ryhmä 3: Ryhmään kuului seitsemän haastateltua. Viisi tähän ryhmään kuuluneista korosti samanaikaisesti vaikutuseroja vesivoimantuotantoon ja vesi- ja rantaluontoon ja yksi haastatelluista vesiluontoa ja tulvasuojelua.

7.2.2 Suhtautuminen päämuuttujiin

Tavanomaiset vesivuodet 1983 ja 1992: Tärkeimmät muuttujat ovat ryhmällä 1 tulva ja teollisuus, ryhmällä 2 virkistyskäyttö sekä vesi- ja rantaluonto ja ryhmällä 3:lla teollisuus ja luonto. Erot ryhmien 1 ja 3 painoarvoissa ovat varsin suuret lukuun ottamatta yritystoimintaa ja virkistyskäyttöä. Merkittävin ero ryhmien 2 ja 3 välillä on suhtautumisessa teollisuuteen. Ryhmään 3 kuuluneet korostivat muita ryhmiä enemmän sekä vesivoimatuotannon että uiton ympäristöystävällisyyttä suhteessa korvaaviin tuotantotapoihin tai kuljetusmuotoihin.

Kuiva vuosi 1978: Erot ryhmien painoarvoissa ovat samansuuntaisia kuin tavanomaisina vesivuosina. Tavanomaiseen vuoteen verrattuna suurimmat muutokset ovat yritystoiminnan painoarvon nousu kaikilla ryhmillä. Lisäksi ryhmällä 1 virkistyskäyttömuuttujan painoarvo kasvaa huomattavasti (0,2=>0,36).

Märkä vuosi 1982: Tulvamuuttujan painoarvo kasvaa ryhmissä 2 ja 3 huomattavasti tavanomaiseen vesivuoteen verrattuna. Sen sijaan ryhmän 1 painoarvo tulvamuuttujalle ei juuri muutu.

Kuva 7.9. Päämuuttujien keskimääräiset painoarvot erilaisina vesivuosina ryhmillä 1, 2 ja 3. Mitä korkeampi painoarvo, sitä merkittävämpänä on pidetty säännöstelytapojen välillä olevaa vaikutuseroa.

 

Päijänteen säännöstelyllä on alunperin tavoiteltu hyötyä tulvasuojelulle, vesivoimantuotannolle ja uitolle. Kuvassa 7.10. on esitetty näille säännöstelyn alkuperäisille tavoitteille yhteensä annettujen painoarvojen osuutta eri ryhmillä erilaisina vesivuosina. Alkuperäisten tavoitteiden osuus on kaikilla ryhmillä pienin kuivana vuotena ja suurin märkänä vuotena. Kuivana vuotena alkuperäisten tavoitteiden osuus on pienin ryhmällä 2, hieman runsas 10 %, ja suurin ryhmällä 3, noin 35 %. Märkänä vuotena alkuperäisten tavoitteiden osuus on ryhmällä 1 yli 70 % ja ryhmällä 2 noin 40 % . Alkuperäisten tavoitteiden saama painoarvo riippuu siis kaikilla ryhmillä vesivuodesta. Kuivana vuotena alkuperäisten tavoitteiden osuus on selvästi pienempi kuin märkänä vuotena. Verrattaessa kuivan ja märän vuoden välillä olevia eroja voidaan todeta, että ryhmästä riippumatta osuuden muutos on noin 30 prosenttiyksikköä.

KUVA 7.10.

Kuva 7.10. Säännöstelyn alkuperäisten tavoitteiden (tulvasuojelu, vesivoima ja uitto) painoarvon osuus erilaisina vesivuosina ryhmillä 1, 2 ja 3.

 

7.2.3 Suhtautuminen säännöstelytapoihin

Ryhmien suhtautumisessa säännöstelytapoihin on eroja erityisesti tavanomaisena vesivuotena. Sen sijaan kuivana ja märkänä vuotena säännöstelytapojen edullisuusjärjestys on sama kaikilla ryhmillä.

Tavanomaiset vuodet 1983 ja 1992

Ryhmällä 1 on säännöstelytapojen järjestyksessä vuosien 1983 ja 1992 välillä merkittäviä eroja. Vuonna 1983 TulVo ja EKO ovat lähes yhtä hyviä, sen sijaan vuonna 1992 TulVo on huomattavasti parempi. Erot johtuvat siitä, että ryhmään kuuluvat korostivat tulvasuojelun merkitystä ja vuonna 1992 TASAssa ja EKOssa syntyy tulvavahinkoja, kun vuonna 1982 niitä ei synny missään säännöstelytavassa.

Ryhmällä 2 säännöstelytapojen järjestyksessä ei ole eroa vuosien 1983 ja 1992 välillä. Molempina vuosina EKO on selkeästi tavoiteltavin tarkastelluista säännöstelytavoista. Ryhmällä 3 säännöstelytapojen väliset erot ovat pienemmät kuin muilla ryhmillä. Paras säännöstelytapa on kuitenkin molempina vuosina EKO.

Kuiva vuosi 1978

Kaikilla ryhmillä parhaat säännöstelytavat ovat EKO ja TASA, jotka vedenkorkeuksiltaan ja vaikutuksiltaan ovat tuolloin lähes samat. Kaikilla ryhmillä selvästi huonoin säännöstelytapa on TulVo. Luontovaikutuksia voimakkaimmin painottaneella ryhmällä 2 TASA ja EKO säännöstelyt saavat selvästi suuremman painon kuin muilla ryhmillä.

Märkä vuosi 1982

Ryhmien suhtautumisessa eri säännöstelytapoihin ei ole suuria eroja. Paras säännöstelytapa kaikilla ryhmillä onTulVo ja huonoin TASA. Luontovaikutuksia korostaneella ryhmällä 2 TulVon ja EKOn ero ei ole kuitenkaan kovin suuri.

Säännöstelytapojen edullisuuteen vaikuttaa merkittävästi tarkasteltava vesivuosi. Mitä märempi vuosi, sitä suuremman painoarvo saa TulVo ryhmästä riippumatta ja toisaalta mitä kuivempi vuosi sitä suuremman painoarvon saa EKO (kuva).

 

Varsin monella haastatellulla TULVO ja EKO saivat tavanomaisina vuosina lähes yhtä suuret painoarvot. Tätä tulosta voidaan tulkita siten, että näillä haastatelluille paras säännöstely olisi sellainen, joka ottaisi samanaikaisesti huomioon sekä vesivoimantuotannon että vesi- ja rantaluonnon tavoitteita. Mitä suurempi ero TULVOn ja EKOn välinen ero oli sitä lähempänä paremmaksi tullutta säännöstelytapaa haastatellulle paras säännöstelynsäännöstely on. Kuvassa xx on esitetty haastatelluittain TULVOn ja EKOn painoarvojen suhde tavanomaisena vesivuotena 1983. Kuvasta nähdään, että lähes kaikilla TULVO oli parempi säännöstely.

KUVA 7.11.

Kuva 7.11. Säännöstelytapojen keskimääräiset edullisuuspainot erilaisina vesivuosina ryhmillä 1, 2 ja 3.

KUVA 7.12.

Kuva 7.12. TulVo:n ja EKO:n painoarvojen suhde eri ryhmillä erilaisina vuosina. Vuodet on järjestetty märkyyden mukaiseen järjestykseen kuivasta märimpään. Mitä suurempi painoarvojen suhde on, sitä parempana TulVo-säännöstelytapaa on pidetty ja toisaalta mitä pienempi suhde on, sitä parempana on pidetty EKO- säännöstelytapaa.

7.3. Mielipiteitä säännöstelystä ja haastatteluissa käytetystä menetelmästä

Yleisiä kannanottoja säännöstelyyn

- Säännöstelyn pitäisi olla nykyistä joustavampi. Pitäisi pyrkiä siihen, että säännöstely olisi yleensä vesiluonnon kannalta hyvä. Nyt tilanne on päinvastainen. Useimpina vuosina tilanne luonnon kannalta huono. Kuivina vuosina, jolloin vedenpinnan nousu on vähäistä, säännöstelyssä voitaisiin korostetusti ottaa huomioon kuikka.

- Selkeänä tavoitteena on, että Päijänteen säännöstelyssä painotettaisiin enemmän muita tavoitteita kuin tulvasuojelu- ja voimataloustavoitteita.

- Tavoitteena vesivoimalle suuri hyöty aiheuttamatta haittaa vesiluonnolle.

- Normaalivuotena mahdollisuudet säännöstelyn parantamiseen suuremmat kuin märkinä ja kuivina vuosina.

- Toisaalta haluaisin korostaa luonnon monimuotoisuutta ja toisaalta en haluaisi vahinkoja kenellekään.

- Päijänteen säännöstely on lievä. Jos olisi kysymys rankemmasta säännöstelystä olisi muuttujien painotus voinut olla toisennäköinen.

- Olen kotoisin Pohjanmaalta ja verrattuna sikäläisten vesistöjen vedenkorkeusvaihteluihin Päijänteen säännöstely on lievä.

- Nyt kun kosket on valjastettu on tuonut hyvinvointia monella tavoin. Jos Kymijoen kosket olisivat erilaiset, käyttö olisi erilaista. Keskeisen tärkeää on tuntea liikkumavara, jossa voidaan (luonnon kannalta) liikkua ja jos haittaa syntyy, tulee se kompensoida täysimääräisesti.

Mielipiteitä menetelmästä

- Kuivat ja märät vuodet vaikeampi painottaa, koska se, että ne esiintyvät harvoin pakotti miettimään painotusta eri tavalla kuin tavanomaisina vuosina. Aikaisemmat tutkimustulokset vaikuttivat ja viime tingassa tulleet eivät niinkään.

- Osa painotuksista oli mutuarvioita. Yleisajatus kuitenkin kiteytyi ja tulos sama kuin se mikä oli mielessäkin. Pystytään ottamaan haastateltavasta ulos se, millä tavoin ajattelee. Vuorovaikutteinen haastattelu hyvä, koska käsitteiden sisältö ei välttämättä ole selkeästi sisäistetty.

 

7.4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset (kesken)

Haastatellut henkilöt olivat kahta lukuun ottamatta seurantaryhmän jäseniä. Koska seurantaryhmässä on edustettuna varsin kattavasti vesistön eri käyttömuotojen edustajat, antavat haastattelun tulokset varsin hyvän kuvan siitä, minkälaisia näkemyseroja eri tahojen välillä esiintyy.

Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvityksissä on alusta lähtien ollut tavoitteena eri intressitahojen tavoitteiden yhteensovittaminen. Tämä heijastui todennäköisesti jonkin verran myös haastateltujen näkemyksissä, koska yksipuolisia yhden käyttömuodon ylikorostamista ei juuri esiintynyt. Tämä tulos kuvaa myös itse säännöstelyongelmaa. On monia sinänsä hyviä ja kannatettavia tavoitteita. Osa tavoitteista on kuitenkin toisilleen vastakkaisia ja kaikkien tavoitteiden toteutuminen samanaikaisesti ei siksi ole mahdollista.

Arvopuuhaastattelujen yksi keskeisistä tavoitteista oli tukea seurantaryhmän jäseniä laajan ja monitahoisen säännöstelyongelman hahmottamisessa ja ymmärtämisessä. Erilaisten vesivuosien tarkastelu erikseen helpotti aiheen ymmärtämistä ja osoitti, että säännöstelytapa, joka on haastatellulle hyvä kuivana vuotena, ei välttämättä täytä haastatellun asettamia tavoitteita märempinä vuosina. Joillakin haastatelluilla säännöstelyn vaikutusten arviointi kokonaisuutena sekä Päijänne että alapuolinen vesistö huomioonottaen johti yllättävään lopputulokseen, koska etukäteen parasta säännöstelytapaa mietittäessä vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat jääneet vähälle huomiolle tai kokonaan huomiotta.

Eri intressiryhmien välillä ja intressiryhmissä oli huomattavia eroja suhtautumisessa säännöstelytapojen vaikutuseroihin. Myös intressiryhmissä esiintyi hyvin erilaisia näkemyksiä vaikutusten merkittävyydestä. Eniten näkemykset poikkesivat toisistaan suhtautumisessa vesi- ja rantaluontoon ja tulvavahinkoihin. Vähiten näkemyseroja oli suhtautumisessa virkistyskäyttöön. Tulosten perusteella vaikutuserojen merkittävyyden kokemiseen vaikuttavat intressiryhmän lisäksi monet muut tekijät.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että erot säännöstelytapojen edullisuuspainoissa olivat selvästi pienemmät kuin mitä muuttujien painoarvojen hajonnan perusteella olisi voinut päätellä. Tämä johtuu siitä, että muuttujien tavoitteet olivat osin samansuuntaisia. Esimerkiksi märkänä vuotena säännöstelytapa, joka oli edullinen voimataloudelle oli hyvä myös tulvasuojelun kannalta ja virkistyskäytölle. Kaikille näille käyttömuodoille oli epäedullista liian korkeiden vedenkorkeuksien tai liian suurien virtaamien esiintyminen. Kuivana vuotena voimataloutta lukuun ottamatta muille Päijänteen ja Kymijoen käyttömuodoille ja vesiluonnolle oli edullista pieni kevätalenema ja sen seurauksena korkeammat vedenkorkeudet ja suuremmat virtaamat kesällä.

Varsin monella haastatellulla TulVo ja EKO saivat tavanomaisina vuosina lähes yhtä suuret painoarvot. Tätä tulosta voidaan tulkita siten, että näillä haastatelluille paras säännöstely olisi sellainen, joka ottaisi samanaikaisesti huomioon sekä vesivoimantuotannon ja tulvasuojelun että vesi- ja rantaluonnon tavoitteita. Mitä suurempi ero TulVo:n ja EKO:n välillä oli, sitä lähempänä edullisempaa säännöstelytapaa haastatellulle tavoiteltavimman säännöstelyn voidaan arvioida olevan.

Tarkasteltujen suhtautumisryhmien ja yksittäisten haastateltujen suhtautuminen säännöstelytapoihin noudatti samaa mallia, vaikka säännöstelytapojen edullisuusjärjestyksissä oli suuriakin eroja. Mitä märemmästä vuodesta oli kyse, sitä suuremman painon sai TulVo -säännöstely ja toisaalta mitä kuivemmasta vuodesta oli kyse, sitä edullisemmaksi koettiin EKO-säännöstely. Tulosten perusteella säännöstelysuositukset olisi laadittava sellaisiksi, että ne ottavat joustavasti huomioon erilaiset vesivuodet.

Haastattelujen perusteella Päijänteen säännöstelyä kehitettäessä voimakkaimmat ristiriidat syntyvät tavanomaista hieman märemmiksi ennustettuina keväinä, jolloin tulvavahinkojen vähentämiseksi olisi tarpeen laskea Päijänteen vedenpinta riittävän alas. Osa haastatelluista katsoi, että tällaisina vuosina Päijänteen vesi- ja rantaluonnolle, kalojen lisääntymiselle ja keväiselle virkistyskäytölle tulisi antaa suurempi paino kuin tulvasuojelulle. Toisaalta osa haastatelluista piti nykyisen tulvasuojelutason säilyttämistä keskeisenä tavoitteena.

Arvopuuhaastattelujen perusteella Päijänteeltä on olemassa riittävästi tietoa säännöstelytapojen vaikutuserojen merkittävyyden hahmottamiseksi ja arvioimiseksi. Päijänteellä eniten ongelmia oli vedenkorkeuden vaihtelusta ammattikalastukselle aiheutuvan haitan merkittävyyden arvioinnissa. Kymijoen kohdalla vaikutusten merkittävyyden arviointi tuotti selvästi enemmän päänvaivaa kuin Päijänteellä. Osaksi tämä johtui alueen vieraudesta ja osaksi vaikutustiedon puutteellisuudesta. Vaikeaksi koettiin erityisesti luontovaikutusten merkittävyyden arviointi käytettävissä olevan tutkimustiedon perusteella. Tulvavahinkojen osalta olisi myös kaivattu lisätietoja Pyhäjärvellä syntyvistä tulvavahingoista. Muutama haastateltu piti myös uitolle aiheutuvaa todellista haittaa vaikeasti hahmotettavana.

 

Tutkimustiedon tulkinnassa oli haastateltujen välillä jonkin verran eroja. Osa haastatelluista korosti Päijänteen vesi- ja rantaluontoon kohdistuvia vaikutuksia, koska tehtyjen selvitysten perusteella säännöstelyllä on Päijänteellä ollut suuria vaikutuksia ruovikoiden runsauteen, sarakasvillisuusvyöhykkeen laajuuteen, hauen pesintään ja kuikan pesintään. Osa haastatelluista kuitenkin selvästi arvioi Päijänteen säännöstelyn luontovaikutusten voimakkuutta vedenkorkeuksissa tapahtuneiden muutosten perusteella, joita he pitivät suhteellisen vähäisinä.

Päätösanalyyttiset haastattelut osoittautuivat käyttökelpoiseksi menetelmäksi tukemaan monimutkaisen säännöstelyn hahmottamista ja erimitallisten vaikutusten vertailua. Päätösanalyysin soveltamista myös suositusten muodostamisvaiheessa tulisi harkita, koska päätösanalyysi kannustaa kokonaisvaltaiseen ja systemaattiseen vaihtoehtojen arviointiin ja vertailuun, jolla voi olla vastakkainasettelua ja ristiriitoja ehkäisevä vaikutus.