11 SUOSITUKSET

11.1. Tausta

Päijänteen säännöstelyn päätavoitteina on ollut tulvavahinkojen vähentäminen Päijänteellä ja sen alapuolisella Kymijoella sekä Kymijoen vesivoimalaitosten energiatuotannon lisääminen. Lisäksi säännöstelyllä on pyritty parantamaan uiton harjoittamisedellytyksiä märkinä aikoina ja turvaamaan kuivimpina aikoina väylissä riittävä laivaliikennekorkeus. Tehtyjen selvitysten perusteella säännöstelyn voidaan perustellusti sanoa täyttäneen ne tavoitteet, jotka sille aikanaan on asetettu. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että se kaikilta osin täyttäisi myös vesistön käyttäjien nykyiset odotukset.

Tässä selvitystyössä tehdyt tutkimukset ovat tuottaneet uutta tietoa säännöstelyn vaikutuksista vesi- ja rantaluontoon ja kalakantoihin. Tämä tieto antaa aikaisempaa paremmat mahdollisuudet yhteensovittaa säännöstelyn alkuperäiset tavoitteet ja uudet tavoitteet, jotka ovat seurausta vesistön virkistyskäytön voimakkaasta lisääntymisestä ja ympäristötietoisuuden kasvusta.

Tehtyjen selvitysten perusteella Päijänteen säännöstelyn merkittävimmät haitalliset vaikutukset ovat:

- Muutokset Päijänteen vesi- ja rantaluonnossa: säännöstely on lisännyt ruovikoiden määrää 20-30 %, kaventanut sarakasvillisuusvyöhykettä 50 % ja kiihdyttänyt suojaisten lahtien umpeenkasvua.

- Hauen ja siian luonnonvaraisen lisääntymisen heikentyminen: hauen lisääntymisen on arvioitu heikentyneen noin 40 % ja siian 10-20 %. Muutokset hauki- ja siikakannoissa ja saaliissa ovat ilmeisesti jonkin verran edellämainittuja lukuarvoja pienemmät.

- Virkistyskäyttö ja kalastuksen harjoittaminen on vaikeutunut keväisin: Vedenkorkeudet ovat toukokuussa olleet rantojen käytön ja veneilyn kannalta usein 20-40 cm liian matalalla. Matalat vedenkorkeudet ovat rumentaneet myös vesimaisemaa loivilla ja pehmeäpohjaisilla rannoilla. Muutokset rantavyöhykkeellä ovat lisänneet rantojen kunnostustarvetta.

Tässä luvussa esitettävillä suosituksilla pyritään vähentämään säännöstelystä aiheutuneita haittoja ja myös lisäämään vesistön käyttäjien ja eri intressitahojen tyytyväisyyttä Päijänteen säännöstelyyn. Suosituksia esitetään Päijänteen vedenkorkeuksille, Kalkkisten juoksutuksille ja Kymijoen virtaamille, kalakantojen hoidolle, kunnostustoimenpiteille sekä tiedottamiselle (kuva 1).

Kuva 1. Yhteenveto Päijänteen ja Kymijoen säännöstelysuosituksista.

11.2 Säännöstelykäytäntö

Suositusten muodostamisessa lähtökohtana on ollut vesistön eri käyttäjäryhmien tavoitteiden yhteensovittaminen niin, että nykyiset tarpeet ja arvostukset tulevat Päijänteen säännöstelyssä mahdollisimman hyvin huomioonotetuiksi. Lähtökohtana on ollut säännöstelystä aiheutuvien haittojen vähentäminen säännöstelyn alkuperäisten tavoitteiden toteutumista merkittävästi heikentämättä. Päijänteen säännöstelyn kehittäminen ei saa siis lisätä tulvavahinkoja eikä vähentää merkittävästi säännöstelystä vesivoimataloudelle aiheutuvaa hyötyä. Kehittäminen ei myöskään saa alapuolisessa vesistössä vaikeuttaa virkistyskäyttöä eikä aiheuttaa haitallisia vaikutuksia vesi- ja rantaluonnossa eikä kalakannoissa.

Päijänteen säännöstelykäytännön kehittämistä koskevien suositusten yleispiirteet voidaan tiivistää kolmeen periaatteeseen, jotka liittyvät säännöstelyn monitavoitteisuuteen, joustavuuteen ja toiminnan avoimuuteen.

Monitavoitteisuus: Päijänteen säännöstelyssä otetaan aikaisempaa tasapuolisemmin huomioon vesistön eri käyttäjäryhmien tavoitteet. Säännöstelyn alkuperäisten tavoitteiden, tulvasuojelun ja vesivoimatuotannon, lisäksi kiinnitetään huomiota erityisesti Päijänteen ja sen alapuolisen Kymijoen vesiluonnon tilan parantamiseen, kalojen luontaisen lisääntymisen vahvistamiseen sekä virkistyskäytön edellytysten parantamiseen. Säännöstelyselvitysten yhteydessä hankittuja tietoja säännöstelyn taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista hyödynnetään operatiivisessa käyttötoiminnassa. Tätä edesauttaa tietotekniikan ja mallien nykyistä tehokkaampi hyväksikäyttö säännöstelykäytännön toteutuksessa.

Joustavuus: Säännöstelyn tavoitteita ja niiden painotuksia muutetaan joustavasti vesitilanteiden ja vuodenaikojen mukaan. Säännöstelykäytännön tulisi sopeutua myös tulevaisuudessa tapahtuviin muutoksiin vesistön käytössä ja tilassa sekä asenteissa ja arvostuksissa. Säännöstelyä suunniteltaessa otetaan huomioon säännöstelyn toteutuminen ja sen vaikutukset edeltäneinä vuosina. Tavoitteena on, ettei vesi- ja rantaluonnon, kalojen lisääntymisen tai virkistyskäytön kannalta huonoja vuosia olisi useita peräkkäin. Myös mahdolliseen ilmastonmuutokseen varautuminen edellyttää joustavuutta säännöstelyn lupaehdoissa ja toteutuksessa.

Avoimuus: Luodaan menettelytapa säännöstelyn ja säännöstelysuositusten toteutumisen seuraamiseksi sekä tehostaan säännöstelystä ja sen vaikutuksista tiedottamista.

Edellämainittujen periaatteiden mukaista säännöstelyä voidaan kutsua kestäväksi säännöstelykäytännöksi.

 

11.2.1 Suositukset Päijänteen vedenkorkeuksille

Eri vuodenaikoja koskevien tavoitteellisten vedenkorkeuksien lisäksi on esitetty suositukset siitä, kuinka usein tavoitteelliset vedenkorkeudet tulisi saavuttaa.Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat hydrologiset olosuhteet. Kuivina tai märkinä kesinä Päijänteen vedenkorkeus- ja Kymijoen virtaamatavoitteiden (kohta 11.2.2) toteutuminen samanaikaisesti ei ole aina mahdollista. Tavoitteiden toteutumisen toistuvuusarviot perustuvat säännöstelylaskelmiin, joissa maksimaalisen juoksutusmuutosnopeuden on oletettu olevan 80 m3/s viiden vuorokauden aikana eli nykyistä (50 m3/s/5vrk) suurempi. Mikäli vesistössä toteutetaan hankkeita, joilla on myös Päijänteen säännöstelymahdollisuuksia parantava vaikutus, voidaan esitetyt tavoitekorkeudet saavuttaa mahdollisesti tässä esitettyä useammin. Vedenkorkeuksille asetetut tavoitteet voivat vielä tarkentua vesioikeudellista hakemussuunnitelmaa (ks. kohta 11.2.5) varten tehtävien tarkentavien laskelmien perusteella.

Tammi-huhtikuun vedenkorkeudet

Suositus: Tavanomaisina ja tavanomaista kuivempina keväinä pyritään toteutunutta korkeampiin kevätalivedenkorkeuksiin, jotta vedenkorkeus olisi loppukeväällä ja alkukesästä virkistyskäytön ja vesiluonnon kannalta toteutunutta paremmalla tasolla.

Vedenkorkeustavoitteet:

- Tavanomaista vähävetisempinä talvina ja keväinä vedenpinta pyritään pitämään tammi-huhtikuussa tason NN+ 77,95-78,00 m yläpuolella.

* Toteutuneessa säännöstelyssä kevään alin vedenkorkeus on ollut keskimäärin NN+ 77,83 m ja vaihtoehto 6:ssa (VE6) NN+ 77,95 m.

- Tavanomaisina talvina ja keväinä vedenpinta pyritään alentamaan tasolle NN+ 77,80-77,95 m.

* Toteutuneessa säännöstelyssä kevään alin vedenkorkeus on ollut keskimäärin NN+ 77,85 m ja VE6:ssa NN+ 77,86 m.

- Tavanomaista runsasvetisempinä talvina ja keväinä vedenpinta pyritään alentamaan keväällä tulvavahinkojen ja ohijuoksutusten vähentämiseksi tasolle NN+ 77,60-77,80 m.

* Toteutuneessa säännöstelyssä kevään alin vedenkorkeus on ollut keskimäärin NN+ 77,73 m ja VE6:ssa NN+ 77,66 m.

- Poikkeuksellisen runsasvetisinä talvina ja keväinä vedenpinta voidaan tarvittaessa alentaa tulvavahinkojen vähentämiseksi tason NN+ 77,60 m alapuolelle.

* Tarkastelujaksolla tällainen vuosi on ollut vuosi 1981, jolloin kevän alin vedenkorkeus oli NN+ 77,58 m.

Perustelut:

Talvisen vedenpinnan laskun tarkoitus on varastotilan aikaansaaminen kevään sulamisvesille ja Kymijoen vesivoimalaitosten tuotannon lisääminen pakkauskaudella, jolloin sähkön kulutus ja arvo ovat korkeimmat. Vedenkorkeuden talvialeneman haitalliset vaikutukset Päijänteen rantavyöhykkeen eliöihin ovat melko vähäiset. Syksyllä matalaan kutevan pikkusiian mädin kuolleisuus on lisääntynyt ja myös rapu- ja piisamikantoihin alenemalla on haitallinen vaikutus. Päijänteen vesi- ja rantaluonnon tilan parantamiselle asetettujen tavoitteiden kannalta (ks. luku xx) talven vedenkorkeuksilla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kuin kevään ja kesän vedenkorkeuksilla. Talven vedenkorkeuksille on kuitenkin esitetty suosituksia, koska kevään ja alkukesän vedenkorkeudet riippuvat edeltävän talven vedenkorkeuksista.

Toteutuneessa säännöstelyssä keskimääräiset alimmat vedenkorkeudet ovat kuivina keväinä olleet lähes samat kuin märkinä keväinä (kuva 2). Erot vedenkorkeuksissa vuosien välillä ovat kuitenkin olleet suuret. Tavanomaisina keväinä alimmat vedenkorkeudet ovat vaihdelleet välillä NN+ 77,60 - 78,25 m, kuivina keväinä välillä NN+ 77,50 - 78,00 m ja märkinä keväinä välillä NN+ 77,60 - 77,95 m. Edellä esitetyt suositukset vaikuttaisivat eniten kuivien vuosien säännöstelykäytäntöön. Vähälumisina ja -vetisinä talvina ja keväinä vedenpinnan laskua alle tason NN+ 77,95 m tulisi välttää, koska se lisää haitallisen alhaisten vedenkorkeuksien riskiä keväällä ja kesällä. Tavanomaisina ja tavanomaista märempinä vuosina säännöstelykäytäntöä ei ole mahdollista nykytilanteessa juuri muuttaa, koska se merkitsisi tulvariskin kasvua ja merkittäviä voimataloudellisia menetyksiä (> 1 Mmk/vuosi) ohijuoksutusten lisääntymisen vuoksi.

 

 Kuva 2. Tavoitevyöhykkeet Päijänteen vedenkorkeuksille tavanomaisina, kuivina ja märkinä keväinä sekä keskimääräiset vedenkorkeudet toteutuneessa säännöstelyssä erilaisissa vesitilanteissa.

Toukokuun vedenkorkeudet

Suositus: Päijänteen vesi- ja rantaluonnon tilan, kalojen lisääntymisolosuhteiden ja virkistyskäytön parantamiseksi nostetaan kevään ja alkukesän vedenkorkeuksia erityisesti tavanomaista vähävetisempinä keväinä. Päijänteen vedenpinta pyritään nostamaan jäänlähtöpäiväksi vähintään korkeudelle NN+ 78,20-78,30 m silloin, kun nostosta ei aiheudu tulvariskin kasvua tai voimalaitosten ohijuoksutusten merkittävää lisäystä.

Vedenkorkeustavoite:

Tasolle NN+ 78,20-78,30 m päästään ainakin neljänä vuotena kymmenestä.

* Toteutuneessa säännöstelyssä jäänlähtöpäivän tavoitekorkeus on saavutettu 9 (3,8 kertaa kymmenessä vuodessa) ja VE6:ssa 9 (3,8) vuotena 24:stä. VE6:ssa tavanomaisina ja märkinä vuosina vedenkorkeus on jäänlähtöpäivänä ollut toteutunutta hieman matalammalla ja kuivina vuosina huomattavasti korkeammalla.

Perustelut:

Kevään vedenkorkeuksien nosto on Päijänteen virkistyskäyttäjien tärkein tavoite ja se on myös vesi- ja rantaluonnon tilan parantamisen kannalta keskeinen tavoite (ks. luku xx, puuttuu vielä). Vedenkorkeuksien nostaminen on perustelluinta tavanomaista kuivempina keväinä, koska tällöin hyödyt suhteessa nostosta aiheutuviin haittoihin ovat suurimmat. Kevään vedenkorkeuksien nosto kaventaisi ruovikkoja, parantaisi ainakin hauen ja mahdollisesti myös siian luonnonvaraista lisääntymistä ja vähentäisi sopimattomista vedenkorkeuksista kevään virkistyskäytölle ja kalastukselle aiheutuvaa haittaa. Suosituksen toteuttamiskelpoisuutta parantaa se, että vedenkorkeuksien nosto kuivina vuosina ei lisää tulvavahinkoja. Myös ohijuoksutusten lisääntymisen riski on selvästi pienempi kuin tavanomaisina ja märkinä vuosina. Kymijoen lohikalojen lisääntymiseen kevään alivirtaamien pienentymisellä on kielteinen vaikutus.

Tavanomaisina ja tavanomaista märempinä vuosina merkittäviä muutoksia nykyiseen säännöstelykäytäntöön ei voida suositella tulvavahinkojen kasvun ja voimataloudelle ohijuoksutusten lisääntymisestä aiheutuvien suurten menetysten vuoksi. Joinakin tavanomaisina vuosina Kalkkisten juoksutuksia on kuitenkin mahdollista pienentää huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa nykyistä voimakkaammin ja sillä tavoin nopeuttaa Päijänteen vedenkorkeuksien nousua. Parannusmahdollisuuksia lisäisi väljennyksen hakeminen nykyisen säännöstelyluvan sallimiin maksimaalisiin juoksutusmuutosnopeuksiin. Myös Konniveden ja Ruotsalaisen säännöstelyn kevään vedenpinnan noston aikaistamis- ja hidastamissuosituksen toteuttamisella olisi samansuuntainen joskin pienempi vaikutus.

Kesä-elokuun vedenkorkeudet

Suositukset: Päijänteen vedenpinta pyritään nostamaan kevättulvan jälkeen - heinäkuun alkuun mennessä - vesi- ja rantaluonnon kannalta melko hyvälle korkeudelle NN+ 78,55-78,60 m. Vilkkaimmalla virkistyskäyttökaudella (1.6.-31.8.) pyritään Päijänteen vedenkorkeus pitämään virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla NN+ 78,30 m - 78,60 m. Heinä-elokuussa pyritään sarakasvillisuusvyöhykkeen (hauen parhaiden lisääntymisalueiden) laajentamiseksi aleneviin vedenkorkeuksiin, mikäli siitä ei aiheudu merkittäviä ohijuoksutuksia Kymijoen voimalaitoksilla (Kuusankosken virtaaman tulisi alennuksen aikana olla alle 330 m3/s). Tavoitteellinen syyskuun alkuun mennessä toteutettava alenema on 15-25 cm.

Vedenkorkeustavoitteet:

Vedenkorkeus NN+ 78,55 m saavutetaan heinäkuun alkuun mennessä keskimäärin kahtena vuotena kolmesta.

* Toteutuneessa säännöstelyssä vedenkorkeus NN+ 78,55 m on saavutettu heinäkuuhun mennessä 14 vuotena 24:stä (5,8) ja VE6:ssa 17 vuotena 24:stä (7,1).

Tavoitteellisella korkeusvyöhykkeellä NN+ 78,30 m - 78,60 m ollaan kesäkuun alussa keskimäärin 6-8 vuotena kymmenestä ja heinä-elokuussa keskimäärin 8-9 vuotena kymmenestä.

* Toteutuneessa säännöstelyssä tavoitetasolla on kesäkuun alussa oltu keskimäärin 10 vuotena 24:stä (4,2) ja elokuun alussa 16 vuotena 24:stä (6,7). VE6:ssa vastaavat arvot ovat 19 (7,9) ja 23 (9,6).

Päijänteen vedenkorkeus alenee kevättulvahuipusta elokuun alkuun 20 cm vähintään joka toinen vuosi.

* Toteutuneessa säännöstelyssä alenema on ollut vähintään 20 cm 10 vuotena 24:stä (4,2), ja VE6:ssa 14 vuotena 24:stä (5,8).

Perustelut:

Päijänteen vesi- ja rantaluonnon tilaan kevättulvan korkeudella on huomattava merkitys. Säännöstelyn aiheuttama kevättulvan madaltuminen on selvästi lisännyt rantavyöhykkeen liettymistä kuolleen ylivuotisen kasviaineksen jäädessä makaamaan veteen, kun se luonnontilassa siirtyy tulvan vaikutuksesta hajoamaan rantapenkereelle hapellisiin oloihin. Tämä on aiheuttanut umpeenkasvun kiihtymistä. Lisäksi ruovikon alaraja määräytyy suurelta osin ensimmäisen avovesikuukauden vedenkorkeuksien tason perusteella, joten ruovikoiden vähentämiseksi alkukesällä tulisi pyrkiä nykyistä korkeampiin vedenkorkeuksiin.

Päijänteen virkistyskäytön kannalta kesän vedenkorkeudet ovat olleet varsin hyvät eräitä alkukesiä ja 1970-luvun lopun poikkeuksellisen kuivia ja 1980-luvun hyvin märkiä kesiä lukuun ottamatta. Alkukesän ylimpiä vedenkorkeuksia ei voida juurikaan nostaa nykyisestä aiheuttamatta haittaa loivimpien rantojen virkistyskäytölle ja lisäämättä tulvariskiä. Suosituksella pyritään siihen, että aikaisempaa useammin vesi nousisi vesi- ja rantaluonnon kannalta melko hyvälle tasolle NN+ 78,55 m - 78,60 m. Kalkkisten luonnonkosken purkautumisen rajoittaminen vedenkorkeusvyöhykkeellä NN+ 78,00 - 78,50 m parantaisi mahdollisuuksia saavuttaa tavoitetaso nykyistä useammin.

Säännöstelyllä on vähennetty vedenpinnan vaihtelua kesällä. Ylimpien vedenkorkeuksien alentuminen on vähentänyt tulvavahinkoja ja alimpien vedenkorkeuksien nosto on vähentänyt virkistyskäytölle sopimattomien vedenkorkeuksien esiintymistä. Vedenkorkeuden vaihtelun väheneminen on siirtänyt ja kaventanut sarakasvillisuusvyöhykettä (hauen parhaat lisääntymisalueet). Suosituksella kesän kuluessa alenevista vedenkorkeuksista pyritään siihen, että sarakasvillisuusvyöhyke ei kaventuisi nykyisestään. Koska ruovikon vähentäminen on kuitenkin etusijalla ja loppukesän alhaiset vedenkorkeudet voivat edistää ruovikon leviämistä, tulisi kuitenkin alle NN+ 78,30 m vedenkorkeuksia välttää.

Syys-joulukuun vedenkorkeudet

Suositus: Syys-lokakuun aikana Päijänteen vedenpinta pyritään nostamaan tai pitämään korkeudella NN+ 78,30-78,40 m Kymijoen vesivoimatuotannon lisäämiseksi pakkaskaudella. Tästä ei kuitenkaan saa aiheutua tulvariskin kasvua eikä merkittävää haittaa Kymijoen lohikalojen lisääntymiselle.

Vedenkorkeustavoitteet:

Syksyn vedenkorkeussuositukselle ei aseteta täsmällistä toteutumistavoitetta, koska

syksyn vedenkorkeuksien vaikutus Päijänteen vesi- ja rantaluonnon tilan tai virkistyskäytön kannalta on huomattavasti kevättä ja kesää väheäisempi ja koska syksyllä Kymijoen virtaamatavoitteilla on Päijänteen vedenkorkeustavoitteita suurempi merkitys.

* Toteutuneessa säännöstelyssä Päijänteen vedenkorkeus on ollut vähintään NN+ 78,30 m 7 vuotena 24:stä (3,4) ja VE6:ssa 13 vuotena 24:stä (5,4).

Perustelut:

Päijänteellä vedenkorkeus laskee syksyn kuluessa ja on alimmillaan loka-marraskuun vaihteessa, jolloin vedenkorkeus on keskimäärin noin NN+ 78,20 m. Vesivoimatuotannon kannalta tätä jonkin verran korkeammat vedenkorkeudet olisivat toivottavia, koska se mahdollistaisi suuremmat juoksutukset talven pakkaskaudella. Tehtyjen tarkastelujen perusteella syys-lokakuun vedenkorkeuden nostoa yli tason NN+ 78,40 m tulee välttää kasvavan tulva- ja ohijuoksutusriskin vuoksi.

Syksyn vedenkorkeuksien nostolla olisi myös suotuisa vaikutus virkistyskäyttöön. Vesi- ja rantaluontoon ja kalakantoihin syksyn vedenkorkeuksilla ei ole kovin suurta merkitystä. Lohikalojen lisääntymiselle Kymijoen alaosalla voi Päijänteen vedenkorkeuksien nostolla olla kielteinen vaikutus ja siksi juoksutuspäätöksiä tehtäessä on otettava huomioon lohikalojen lisääntymisen tavoitteet virtaamille.

Vastuutahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, Päijänteen säännöstelytoimikunta

 

Päijänteen tavoitteellinen vedenkorkeuden vaihteluvyöhyke

Edellä kuvattujen suositusten vaikutusten havainnollistamiseksi on muodostettu Päijänteen vedenkorkeuksille tavoitteellinen vaihteluvyöhyke, ns. "tavoiteputki". Vyöhykkeen muodostamissa on käytetty hyväksi säännöstelyvaihtoehto 6:n laskettuja vedenkorkeuksia (ks. kohta xx). Tavoiteputken vedenkorkeusrajat ovat ohjeellisia; niiden tarkoitus on antaa suuntaviivoja säännöstelyn toteutukselle sekä toisaalta helpottaa säännöstelyn toteutumisen seurantaa. Tavoitteena on, että jatkossa vedenkorkeus olisi tavoitevyöhykkeellä joka toinen - kolmas vuosi. Tavoitevyöhykkeelle voidaan päästä tulevaisuudessa tätä useamminkin, mikäli esimerkiksi veden purkautumista Kalkkisten luonnonkoskesta rajoitetaan ja Pyhäjärven lainvoimainen säännöstelysuunnitelma toteutetaan. Päijänteen vedenkorkeus on toteutuneessa säännöstelyssä ollut tavoitteellisella vyöhykkeellä alku- ja loppuvuodesta keskimäärin joka kuudes vuosi, keväällä keskimäärin joka kolmas vuosi ja kesällä joka neljäs vuosi.

Päijänteen vedenkorkeuksille esitetyillä suosituksilla vaikutetaan voimakkaimmin tavanomaista kuivempien vuosien vedenkorkeuksiin: vedenkorkeudet nousevat kaikkina vuodenaikoina. Muutos nykykäytäntöön on 10-30 cm. Tavanomaisina syksyinä alimmat vedenkorkeudet nousisivat 5-10 cm korkeammalle ja keväisin Päijänteen vedenkorkeus voisi nousta nykyistä hieman nopeammin virkistyskäytölle hyvälle korkeudelle. Suosituksilla ei juurikaan vaikuteta märkien vuosien säännöstelykäytäntöön. Maksimaalisen juoksutusmuutoksen lisäämisellä voi kuitenkin joissakin tulvatilanteissa olla ylimpiä vedenkorkeuksia alentava vaikutus. Kuvissa 3 ja 4 sekä liitteessä 1 on havainnollistettu tavoitevedenkorkeuksien ja toteutuneiden vedenkorkeuksien eroa erilaisina vesivuosina.

 

Kuva 3. Päijänteen vedenkorkeuksille määritetty tavoitteellinen vedenkorkeuden vaihteluvyöhyke ja Päijänteen tilalle ja käytölle sopivia ja sopimattomia vedenkorkeusrajoja.

Kuva 4. Päijänteen vedenkorkeuksien tavoitevyöhyke ja keskimääräiset toteutuneet vedenkorkeudet erilaisissa vesitilanteissa.

 

11.2.2 Suositukset Kalkkisten juoksutuksille

Tavoite: Parannetaan mahdollisuuksia vaikuttaa Päijänteestä purkautuvaan ja juoksutettavaan vesimäärään Päijänteen vedenkorkeuksille ja Kymijoen virtaamille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suositukset:

- Mahdollistetaan Kalkkisissa nykyistä suuremmat juoksutusmuutokset. Nykyisen säännöstelyluvan mukaisen maksimimuutoksen (50 m3/s/5 vrk) sijasta juoksutusta tulisi voida muuttaa viiden vuorokauden aikana 80 - 100 m3/s.

- Vältetään liian suuria ja nopeita vuorokausimuutoksia juoksutuksissa. Kalkkisissa tulisi välttää 20 - 25 m3/s/vrk ylittäviä muutoksia.

- Selvitetään mahdollisuudet parantaa Päijänteen säännöstelymahdollisuuksia rajoittamalla Kalkkisten luonnonkoskesta purkautuvaa vesimäärää.

- Käytetään määräävänä asteikkolukemana tulvakorkeuksilla Kalkkisten asteikkoa ja alimmilla vedenkorkeuksilla Haapaniemen asteikkoa Pohjois-Päijänteellä maankohoamisilmiön vuoksi.

Perustelut:

Nykyisessä säännöstelyluvassa asetettua juoksutusmuutosrajoitusta 50 m3/s viiden vuorokauden aikana on perusteltu ennakkoarvioiden mahdollisilla virheellisyyksillä. Käytännössä on osoittautunut, että tulvavahinkojen välttämiseksi tai vähentämiseksi olisi joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaista muuttaa juoksutuksia luvassa määrättyä nopeammin. Varsinkin äkillisten voimakkaiden sateiden aiheuttaman tulvariskin vähentämiseksi, on tärkeää, että juoksutuksia voidaan lisätä riittävän nopeasti. Koska liian suurista ja nopeista juoksutusmuutoksista voi aiheutua haitallisia vaikutuksia alapuolisessa vesistössä, ei muutosnopeutta ole tarkoituksenmukaista nostaa suuremmaksi kuin 80-100 m3/s viiden vuorokauden aikana. Poikkeuksellisissa lyhytaikaisissa tilanteissa, esimerkiksi vaikeassa hyytötilanteessa tai Kalkkisten alapuolisten välivesien ollessa hyvin suuria, voi kuitenkin olla tarpeen muuttaa Kalkkisten juoksutuksia enemmänkin kuin edellä mainitut 80-100 m3/s viiden vuorokauden aikana.

Nykyistä suuremmat juoksutusmuutokset mahdollistavat Päijänteen säännöstelyn tarkoituksenmukaisemman hoidon erilaisissa vesitilanteissa. Juoksutusmuutosnopeuden kasvattaminen lisäisi myös mahdollisuuksia nostaa Päijänteen vedenkorkeuksia toukokuun alussa nykyistä nopeammin. Pyrittäessä huhti-toukokuussa nykyistä korkeampiin vedenkorkeuksiin on juoksutuksia Kalkkisissa pienennettävä nykyisestä. Mikäli ennakoitu vesitilanne runsaiden sulamiskaudelle sattuvien sateiden vuoksi muuttuu, on tarvetta nostaa juoksutuksia suunniteltua nopeammin. Tällaisessa tilanteessa tulvariski kasvaa kahdesta syystä: ensinnäkin siitä, että lähtötilanteessa vedenkorkeus on nykyistä korkeammalla ja toiseksi siitä, että Kalkkisten juoksutus voi olla nykyistä käytäntöä pienempi. Juoksutusmuutoksen väljentämistä koskeva suositus pienentäisi tulvariskiä, koska säännöstelijä voisi nostaa juoksutukset nopeammin tulovirtaamaa vastaaviksi.

Verkkojen voimakas limoittuminen on Päijänteen alapuolisella Konnivedellä ollut viime vuosina lähes jokatalvinen ongelma. Se on voimakkainta alueilla, joihin kohdistuu jätevesien vaikutus ja joissa virtausnopeudet ovat suuria. Päijänteen säännöstelyyn ja Vuolenkosken voimalaitoksen käyttöön liittyvät juoksutusmuutokset voivat aiheuttaa sellaista vesimassan heilahtelua ja virtausnopeuden muuttumista, että niillä voi olla limoittumista lisäävä vaikutus. Päijänteen säännöstelyssä ja Vuolenkosken voimalaitoksen käytössä tulisikin välttää nopeita ja suuria, yli 20 - 25 m3/s vuorokaudessa ylittäviä, juoksutusmuutoksia.

Selvitystyön kuluessa on käynyt ilmi, että Kalkkisten luonnonkosken purkautumisen rajoittaminen on tehokkaimpia keinoja parantaa Päijänteen säännöstelyä, koska tietyissä tilanteissa Kalkkistenkoskesta purkautuu epätarkoituksenmukaisen paljon vettä. Esimerkiksi tavanomaista kuivempina keväinä Päijänne voitaisiin nostaa alkukesästä 5-15 cm toteutunutta korkeammalle, jos Kalkkistenkoskesta purkautuva vesimäärä olisi korkeudella NN+ 78,00-78,40 m nykyistä 20 % pienempi. Syksyisin vedenkorkeus laskee Päijänteellä usein tason NN+ 78,20 m alapuolelle. Kalkkistenkosken purkautumisen pienentäminen mahdollistaisi useina syksyinä vedenkorkeuden nostamisen 5-10 cm toteutunutta korkeammalle. Vaikutustarkastelujen perusteella Kalkkistenkosken purkautumisen rajoittaminen mahdollistaisi mm. Päijänteen vesi- ja rantaluonnolle ja virkistyskäytölle asetettujen tavoitteiden toteutumisen nykyistä paremmin aiheuttamatta juurikaan haittaa tai vahinkoa alapuolisessa vesistössä. Vesivoimantuotannolle purkautumisen rajoittaminen voisi tuoda lisähyötyä, koska syksyn vedenkorkeuksien nousu mahdollistaisi suuremmat juoksutukset pakkaskaudella.

Suosituksena esitetään Kalkkistenkosken kunnostusmahdollisuuksien ja sen taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten selvittämistä. Kalataloudellisten kunnostusmahdollisuuksien arviointi edellyttää mm. nykytilanteen kartoitusta, sekä sitä, että selvitetään purkautumisen rajoittamisen vaikutuksia maksimaalisiin juoksutuksiin ja toimenpiteiden vaikutuksia Kalkkistenkosken rannoilla sijaitsevan Natura-alueen suojeluarvoon. Koska Kalkkistenkoski on tällä hetkellä yksityistä kalavettä, on vesialueen omistajien suhtautuminen hankkeeseen selvitettävä.

Säännöstelyn aikana vuodesta 1964 lähtien Päijänne on kallistunut eteläänpäin, koska maankohoamisnopeus on suurin Pohjois-Päijänteellä ja pienenee etelää kohti. Järvialtaan kallistumisen vuoksi Etelä-Päijänteellä uutta rantaa joutuu veden alle ja Pohjois-Päijänteellä paljastuu rantaa veden alta. Säännöstelyä toteutettaessa tulisi maankohoamisilmiö ottaa huomioon niin, että määräävänä asteikkolukemana käytetään tulvakorkeuksilla Kalkkisten asteikkoa ja alimmilla vedenkorkeuksilla Haapaniemen asteikkoa Pohjois-Päijänteellä.

Vastuutahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, Hämeen TE-keskus, Suomen ympäristökeskus

11.2.3 Sopivat ja sopimattomat virtaamat Kymijoen tilan ja käytön kannalta

Päijännettä säännösteltäessä on otettava huomioon myös Kymijoen tilan ja käytön asettamat tavoitteet ja reunaehdot virtaamille (kuva 5). Päijänteen säännöstelyn vaikutuksia Kymijokeen vaimentavat tai kärjistävät mm. Mäntyharjun ja Valkealan reiteiltä tulevat ajoittain runsaat välivedet (yli 100 m3/s).

Päijänteen säännöstelyssä ja Kymijoen voimalaitosten käytössä tulisi ottaa huomioon erityisesti seuraavat Kymijoen tilan ja käytön kannalta tärkeät virtaamatavoitteet:

- Pyritään siihen, että virtaama Kuusankoskella on poikkeuksellisia vesitilanteita lukuun ottamatta vähintään 150 m3/s ja enintään 395 m3/s. Vilkkaimmalla virkistyskäyttökaudella (1.6.-30.8) tulisi välttää alle 200 m3/s virtaamia.

- Lohikalojen lisääntymisen kannalta olisi tärkeää, että Kymijoen virtaama ei pienenisi merkittävästi lokakuun puolivälistä toukokuun alkuun ulottuvalla jaksolla.

- Koivukosken voimalaitoksen käyttöön liittyvät nopeat virtaaman vähentämiset ovat aiheuttaneet kalanpoikasten jäämistä pieniin lammikoihin ja jopa kuiville. Voimalaitoksen juoksutusten vähentämisnopeutta tulisi hidastaa huomattavasti nykyisestä.

Lohikalojen lisääntymisen ja kalastuksen kannalta Koivukoskenhaaran virtaamat ovat olleet yleensä liian alhaiset. Esimerkiksi runsas kutunousu edellyttää Koivukosken haarassa kesä-syyskuussa noin 100 m3/s virtaamaa, jotta kalat pääsisivät kalaportaan ja myös säännöstelypadon kautta nousemaan Koivukosken yläpuoliseen joen osaan. Lisääntymisen turvaaminen Koivukosken alapuolisessa joen osassa edellyttäisi noin 50 m3/s virtaamaa muun osan vuodesta. Näiden virtaamatavoitteiden saavuttaminen on useimpina vuosina epärealistista. Siksi huomiota pitäisikin kiinnittää muihin toimenpiteisiin, joilla lohikalojen nousua ja lisääntymismahdollisuuksia voitaisiin parantaa (ks. kohta xx).

Poikkeuksellisissa tilanteissa on myös tulevaisuudessa mahdollista, että Kymijoen virtaama hetkellisesti laskee alle 120 m3/s. Tällaisia tilanteita varten Sunila Oy:n tulee omin toimenpitein varmistaa raakavetensä saatavuuden turvaaminen.

 

 

Kuva 5. Kymijoen tilan ja käytön kannalta sopivat ja sopimattomat virtaamat (virtaama Kuusankoskella). Rantojen virkistyskäytölle paras alue on rasteroitu.

11.2.4 Säännöstelykäytäntöä koskevien suositusten vaikutukset

Päijänteen säännöstelykäytäntöä koskevien suositusten vaikutuksista on esitetty yhteenveto taulukossa 1. Suositusten toteutuminen parantaisi Päijänteen vesi- ja rantaluonnon tilaa ja vahvistaisi hauen luontaista lisääntymistä sekä vähentäisi sopimattomista vedenkorkeuksista virkistyskäytölle aiheutuvaa haittaa. Suotuisat muutokset olisivat seurausta erityisesti siitä, että vähävetisinä keväinä vedenkorkeuksien alentaminen olisi huomattavasti vähäisempää kuin toteutuneessa säännöstelyssä, minkä vuoksi loppukevään ja kesän vedenkorkeudet olisivat nykyistä paremmat. Säännöstelysuositusten toteutuminen ei lisää tulvavahinkoja, koska suosituksilla ei nosteta tavanomaisten tai tavanomaista märempien vuosien ylimpiä vedenkorkeuksia. Juoksutusmuutosnopeuden väljentämistä koskevalla suosituksella voi olla jopa tulvavahinkoja pienentävä vaikutus. Kuivien keväiden vedenkorkeuksien noususta voimataloudelle aiheutuvaa menetystä lieventää syksyn vedenkorkeuksien nousu; tavanomaisina ja tavanomaista märempinä vuosina pakkaskauden juoksutusmahdollisuudet voivat joinakin vuosina lisääntyä.

 

Taulukko 1. Päijänteen säännöstelysuositusten vaikutukset säännöstelyn kehittämiselle asetettujen tavoitteiden kannalta.

 

11.2.5 Muut säännöstelykäytäntöön liittyvät kehittämissuositukset.

Tavoite:

Parannetaan edellytyksiä saavuttaa vedenkorkeuksille ja virtaamille asetetut tavoitteet erilaisina vesivuosina. Selvitetään lohikalojen lisääntymiselle suotuisat ja epäsuotuisat virtaamat.

Suositukset:

- Kehitetään operatiivista käyttötoimintaa tukevia malli- ja tietojärjestelmiä.

- Selvitetään lohikalojen lisääntymiselle suotuisat ja epäsuotuisat virtaamat Kymijoen tärkeimmillä lisääntymis- ja pienpoikasalueilla.

Perustelut:

Säännöstelyjen hoitaminen vesistöjen vaikutuspiirissä olevia intressiryhmiä ja yhteiskuntaa tyydyttävällä tavalla on nykyään erittäin vaativa ja monisäikeinen tehtävä. Säännöstelyjen vaikutusten selvittämisessä saatujen tulosten huomioonottaminen säännöstelyjen käytössä asettaa uusia vaatimuksia reaaliaikaisen käytön suunnittelulle. Päijänteen ja Kymijoen säännöstelyt muodostavat haastavan kohteen vesistöjen operatiivisen käytön tutkimus- ja kehittämistyölle. Suomen ympäristökeskuksessa on parhaillaan käynnissä laaja tutkimushanke, jossa yhtenä soveltamiskohteena on Päijänne ja Kymijoki. Tavoitteena on mm. tässä selvitystyössä kootun monipuolisen vaikutustiedon käyttömahdollisuuksien parantaminen säännöstelyn operatiivisessa käytössä. Tavoitteena on myös parantaa tulovirtaaman ennustemallien käytettävyyttä ja luotettavuutta.

Päijänteen alapuolisessa Kymijoessa on vireillä tai suunnitteilla useita hankkeita, joiden toteuttaminen parantaisi Päijänteen säännöstelylle asetettujen tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia. Seuraavassa on kuvattu tällaiset hankkeet ja niiden tarkoitus:

- Tulvariskiä voidaan vähentää toteuttamalla Iitin Pyhäjärven säännöstelyn muutoshanke ja Muhjärven pengerryshanke, josta on olemassa valmis suunnitelma. Pyhäjärven uuden lainvoimaisen säännöstelyluvan käyttöönotto poistaisi käytännössä tulvat erittäin tulvaherkältä Pyhäjärveltä. Muhjärven pengertäminen puolestaan poistaisi noin puolet Pyhäjärven alapuolisista maataloudellisista vahingoista.

- Kymijoen virtaamajaon muutossuunnitelman toteuttaminen lieventäisi kohdan 11.2.1 suosituksista mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia lohikalojen lisääntymiselle. Virtaamajaon muutossuunnitelmaan kytkeytyy Koivukosken voimalaitospadon kalaportaan juoksutusten lisääminen, mikä lieventäisi lohikalojen nousulle virtaamamuutoksista mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.

- Konniveden ja Ruotsalaisen säännöstelyn kehittämisselvityksen perusteella on esitetty säännöstelykäytäntöä koskevia suosituksia, joiden toteutuminen tukee osin Päijänteen säännöstelysuositusten toteutumista. Tässä suhteessa merkittävin suositus on nykyisen kevätkuopan pienentäminen kuivina vuosina.

Vastuutahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen, Hämeen ja Keski-Suomen ympäristökeskukset, Suomen ympäristökeskus, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Keski-Suomen TE-keskukset

11.2.6 Hallinnolliset toimenpiteet vedenkorkeuksille ja virtaamille esitettyjen suositusten toteuttamiseksi

Tavoite:

Tarkistetaan Päijänteen säännöstelylupaa niiltä osin kuin se on tarpeen kohdissa 11.2.1 ja 11.2.2 esitettyjen suositusten toteuttamiseksi.

Suositus:

- Valmistellaan vesioikeudelle hakemus ja suunnitelma Päijänteen nykyisen säännöstelyluvan tarkistamiseksi tarvittavilta osin.

- Ryhdytään toimenpiteisiin Kalkkisten luonnonkosken kunnostamista koskevan vesioikeudellisen hakemussuunnitelman valmistelemiseksi.

Perustelut:

Päijänteen vesiluonnon tilan, kalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja kevään virkistyskäytön parantamiseksi kohdassa 11.2.1 ja 11.2.2 esitettyjen suositusten toteuttaminen edellyttää tarkistuksia nykyisen säännöstelyluvan mukaisiin, juoksutusten määrittämisen perusteena oleviin tavoitevedenkorkeuksiin, koska ne johtavat erityisesti kuivina vuosina liian alhaisiin vedenkorkeuksiin Päijänteellä. Lisäksi ne johtavat toisinaan Kymijoen käytön kannalta epätarkoituksenmukaisiin virtaamiin.

Myös kohdassa 11.2.2 tarkoitettu juoksutusmuutosten suuruutta koskeva Päijänteen

säännöstelyluvan ehto tulisi tarkistaa. Samalla tulisi tarkistaa kaikki muutkin tarvittavat lupaehdot, joiden tarkistamista em. suositusten toteuttaminen edellyttää.

Säännöstelysuositusten toteuttaminen nostaisi Päijänteen keskivedenkorkeutta noin 5 cm. Nousu johtuu pääosin syksyn ja talven alimpien vedenkorkeuksien noususta. Koska muutos keskivedenkorkeudessa on suhteellisen vähäinen ja aiheutuu alimpien vedenkorkeuksien noususta ylimpien vedenkorkeuksien pysyessä ennallaan tai alentuessa, ei lupaehtojen tarkistaminen ilmeisesti edellytä vesioikeudellista katselmustoimitusta laajoine vahingon arviointeineen, vaan vesioikeuskäsittely voitanee hoitaa ns. kuulutusmenettelyllä.

Kalkkistenkosken purkautumista rajoittamalla voidaan parantaa huomattavasti mahdollisuuksia toteuttaa Päijänteen vedenkorkeuksille asetetut tavoitteet (ks. kohta 11.2.2). Suosituksena esitetään Kalkkistenkosken kunnostuksen vesioikeudellisen hakemussuunnitelman valmistelun aloittamista siihen liittyvine selvityksineen.

Vastuutahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus

11.3 Kalakantojen hoito

Tavoite:

Säännöstelystä kalakannoille aiheutuvia haittoja pyritään ensisijaisesti vähentämään säännöstelykäytäntöä kehittämällä ja kalojen luonnonvaraista lisääntymistä vahvistamalla. Jäljelle jäävää haittaa kompensoidaan istutuksin. Kalakantojen tila ja sen kehitys sekä säännöstelyn vaikutukset hauki- ja siikavuosiluokan runsauteen tunnetaan nykyistä paremmin.

Suositukset:

- Arvioidaan säännöstelystä kalakannoille aiheutuvan haitan kompensaatiotarve.

- Selvitetään mahdollisuudet muuttaa kompensaatiovelvoite kalatalousmaksuksi.

- Parannetaan hauen ja taimenen luonnonvaraista lisääntymistä kunnostustoimenpiteillä.

- Parannetaan kalaistutusten tuloksellisuutta kiinnittämällä aikaisempaa enemmän huomiota istutusten toteutustapaan, istukkaiden ravintotilanteeseen ja kalastuksen säätelyyn.

- Tarkkaillaan säännöstelyn ja kalaistutusten vaikutuksia asianmukaisesti.

Perustelut:

Kalakannoille aiheutuvan haitan kompensointi

Säännöstelyselvitysten yhteydessä tehdyt haukea ja siikaa koskevat selvitykset viittaisivat siihen, että säännöstely on heikentänyt huomattavasti hauen luontaista lisääntymistä ja mahdollisesti myös siian lisääntymistä. Osaselvityksissä on arvioitu määrällisesti säännöstelyn vaikutuksia. Koska tarkasteluihin sisältyy epävarmuutta, on tuloksia pidettävä vielä suuntaa-antavina ja suuruusluokkatasoa osoittavina. Korhosen (1999) mukaan hauen poikastuotanto on alentunut tarjolla olevien kutualueiden määrän ja laadun heikentymisen vuoksi keskimäärin noin 100 000 - 270 000 poikasta (5-10 cm poikanen) vuodessa. Valkeajärvi (1999) on puolestaan arvioinut, että säännöstelyn aiheuttaman keskimääräisestä mätitappiosta (13-20 %) aiheutuva kompensaatiotarve on 100 000 - 300 000 siianpoikasta.

Päijänteen säännöstelyn parantamiseksi esitetyillä suosituksilla voidaan parantaa jonkin verran hauen ja siian luontaista lisääntymistä verrattuna toteutuneeseen säännöstelyyn. Kaikkea säännöstelystä aiheutuvaa haittaa ei voida kuitenkaan poistaa mm. lisääntyvän tulvariskin ja voimataloudellisten menetysten vuoksi. Sen vuoksi säännöstelystä aiheutuu kalakannoille tulevaisuudessakin kompensoitavaa haittaa.

Tehdyt selvitykset antavat aikaisempaa paremmat mahdollisuudet arvioida säännöstelyn haittaa ja nykyisen säännöstelykompensaation riittävyyttä. Ennen nykyisen kompensaation oikeellisuuden arviointia ja mahdollista vesioikeuskäsittelyä olisi kuitenkin vielä tarpeen hankkia lisätietoja hauen poikastiheyksistä erilaisina vesivuosina ja pyrkiä arvioimaan poikasten määrässä tapahtuneiden muutosten heijastumista hauki- ja siikakantoihin ja saaliisiin.

Säännöstelykäytännön tarkistamisen ja kalaistutusten lisäksi haukikantaa voidaan mahdollisesti vahvistaa kunnostamalla hauelle lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Koska kokemuksia tämäntyyppisistä hankkeista ei juuri ole, tulisi ensivaiheessa käynnistää tutkimus- ja kehittämishanke, jossa selvitettäisiin kunnostusten soveltuvuutta ja vaikuttavuutta Päijänteen olosuhteissa.

Kalataloudellisen hoidon tuloksellisuuden parantaminen

Kalataloudellisella velvoitehoidolla pyritään kompensoimaan säännöstelystä kalakannoille aiheutuvaa haittaa. Se, kuinka hyvin tässä tavoitteessa onnistutaan riippuu istutusten määrästä, istukkaiden laadusta, istutusten toteutustavasta, kalastuksesta ja sen säätelystä. Istutusten tuloksellisuutta parantamalla voidaan vähentää haitan kompensoinnissa tarvittavien istukkaiden lukumäärää.

Kalaistutusten tuloksellisuutta voidaan parantaa kiinnittämällä aikaisempaa enemmän huomiota mm. istutusten toteutustapaan, kalojen ravintotilanteeseen ja kalastuksen säätelyyn. Eräänä mahdollisuutena on siirtyminen ns. sopeutuvaan velvoitehoitoon, jossa istutukset mitoitetaan ottaen huomioon kalakantojen tila ja kalastus sekä niissä tapahtuneet muutokset ja esimerkiksi säännöstelyn toteutus. Hauki-istutuksissa erittäin olennaista on poikasten levitys sopiville ja riittävän laajoille alueille. Mikäli mahdollista hauki-istutuksissa tulisi ottaa huomioon vuotuiset olosuhteet (vedenkorkeudet ja säätila). Tällaisessa joustavassa istutuskäytännössä poikasmääriä, istutusajankohtaa ja -paikkoja on mahdollista säätää vuotuisten olosuhteiden mukaan. Taimenistutusten tuloksellisuutta voidaan parantaa pienentämällä istutusmääriä huonossa ravintotilanteessa. Tutkimuksen perusteella taimen- ja siikaistutusten tuloksellisuutta voitaisiin parantaa merkittävästi säätelemällä verkkokalastusta, pienentämällä pyyntiponnistusta ja vähentämällä 36-54 mm:n verkkojen käyttöä (Heikinheimo & Valkeajärvi, 1997).

Säännöstelyn ja kalaistutusten vaikutusten tarkkailu

Nykyistä kalataloudellista seurantaa Päijänteellä tulisi kehittää palvelemaan paremmin yleisiä kalataloudellisia tarpeita ja kalavesien hoitoa sekä säännöstelyn vaikutusten tarkkailua. Seurannan tulee käsittää edelleen kalastuskirjanpidon ammattikalastajien troolisaaliista sekä lisäksi erilaisten verkkojen saaliista. Muikun rekrytoinnin toteamiseksi mahdollisimman varhain tulisi tehdä poikastroolauksia heinäkuussa, jolloin syntyneen vuosiluokan runsaus on jo melko luotettavasti nähtävissä. Säännöstelyn vaikutusten arviointia tukevassa seurannassa päähuomio tulee kiinnittää siian ja hauen vuosiluokan runsauden määrittämiseen. Hauen vuosiluokan vahvuuden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi selvitystyön yhteydessä käytettyjä poikasten sähkökalastuksia, joista saatiin myönteisiä kokemuksia. Kokonaissaaliiden kehityksen seuraamiseksi tulisi tehdä kalastustiedusteluita noin viiden vuoden välein. Tarkkailu tulee mitoittaa niin, etteivät siitä aiheudut kustannukset ole kohtuuttomia säännöstelystä kalakannoille aiheutuvaan haittaan verrattuna.

Vastuutahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ja Hämeen TE-keskukset, Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen kalatalouskeskus, Päijänteen kalastusalueet, kalastuskunnat

11.4. Kunnostustoimenpiteet

11.4.1 Päijänne

Tavoite:

Parannetaan kunnostustoimenpiteillä virkistyskäyttörantojen käyttökelpoisuutta, suojaisten umpeenkasvaneiden lahtien monimuotoisuutta ja kalojen lisääntymisalueita. Kunnostustoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan yhteistoiminnassa valtion ja hyödynsaajien kesken niin, että niistä vesi- ja rantaluonnolle aiheutuva haitta on mahdollisimman pieni.

Suositukset:

- Laaditaan yleissuunnitelma Päijänteen ranta-alueiden kunnostustarpeesta ja -mahdollisuuksista.

- Laaditaan opas pienimuotoisten kunnostusten toteuttamiseksi ja jaetaan sitä ranta-asukkaille, kalastuskunnille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

- Tutkitaan ja kehitetään kunnostusmenetelmiä ja seurataan niiden vaikutuksia.

- Kunnostushankkeita toteutetaan pääsääntöisesti hyödynsaajien toimesta yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten, kuntien, kalastusalueiden ja muiden hyödynsaajien toimesta.

Perustelut:

Päijänteellä kunnostustarve kohdistuu pääasiassa matalien rantojen kasvillisuuden vähentämiseen. Rantojen virkistyskäyttöä haittaa Päijänteellä ruovikoiden runsastuminen. Ruovikoiden määrä on lisääntynyt 1950-luvun alusta noin 35-50 %, josta säännöstelyn osuudeksi on arvioitu yli puolet. Päijänteen säännöstely on myös kiihdyttänyt suojaisten lahtien umpeenkasvua. Päijänteen rantaviivasta on arvioitu hieman vajaan kolmanneksen olevan herkkää umpeenkasvulle. Kiihtynyt umpeenkasvu voi johtaa rannan eliöyhteisöjen monimuotoisuuden alenemiseen. Erityisesti Pohjois-Päijänteellä osa kunnostustarpeesta on seurausta maankohoamisilmiöstä.

Ranta-asukkaille suunnatun kyselyn tulosten perusteella runsaalla puolella Päijänteen käyttörannoista on tehty parantamistoimenpiteitä. Suurin osa niistä on ollut vesikasvien niittoja tai ruoppauksia. Rantojen kunnostustarpeen ja menetelmien selvittämiseksi tulisi Päijänteelle laatia kunnostuksen ja hoidon yleissuunnitelma. Suunnitelmassa tulisi arvioida erilaisten kunnostustoimenpiteiden merkitystä Päijänteen rantavyöhykkeen tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseen, esittää virkistyskäytön, kalatalouden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät kunnostuskohteet ja arvioida toimenpiteiden vaikutuksia, hyötyjä ja haittoja, sekä kustannuksia. Yleissuunnitelmassa esitettävien kunnostusten toteuttaminen tulisi tapahtua pääsäntöisesti hyödynsaajien toimesta yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten, kuntien ja kalastusalueiden kanssa.

Vastuutahot:

Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, Keski-Suomen TE-keskus, Hämeen TE-keskus, kunnat, kalastusalueet,Päijänne-luontokeskus, Päijänteen ranta-asukkaat

11.4.2 Kymijoki

Tavoite:

Parannetaan Kymijoen lohen lisääntymisolosuhteita ja lievennetään Päijänteen säännöstelyn kehittämisestä lohikalojen lisääntymiselle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa kunnostustoimenpitein.

Suositukset:

- Toteutetaan lohikalojen lisääntymismahdollisuuksia parantavia hankkeita.

- Kalatalousviranomaisen johdolla tehdään tarkastelu, jossa arvioidaan kokonaisvaltaisesti Kymijoen lohen lisääntymis- ja nousuedellytysten parantamista.

Perustelut:

Lähes kaikki Kymijoen lohikalojen jäljellä olevat lisääntymiselle soveltuvat koskialueet ovat Koivukosken ja meren sekä Koivukosken ja Anjalankosken välisellä alueella. Kuitenkin vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen mahdollisuudet ovat vähäiset. Koivukoskenhaaran virtaaman säännöstelyn seurauksena padon ja meren välinen alue pystyy tuottamaan vain pienen osan vaelluskalojen poikasia potentiaaliseen määrään verrattuna, koska osa padon alapuolisista tuotantoalueista jää kuivilleen lähes vuosittain. Samoin Koivukosken padon yläpuolinen joen osa on tuotannossa vain runsaina vesivuosina.

Kymijoella on viime vuosina toteutettu monia hankkeita, joilla on ollut vaikutusta lohikalojen lisääntymiseen ja kalastukseen. Lisäksi tällaisia hankkeita on vireillä useita. Esimerkiksi lohikalojen lisääntymisalueiden kunnostamisesta Kymijoen alaosan Langinkoskenhaarassa on jo olemassa suunnitelmat. Hankkeet on suunniteltu toisistaan riippumatta ja kokonaisvaltaista tarkastelua niiden vaikutuksista ja toisaalta keinoista, joilla voidaan parantaa Kymijokea lohijokena ei ole tehty. Tällaisen tarkastelun tekeminen kalatalousviranomaisen johdolla olisi tärkeää.

Parantamalla lohikalojen lisääntymisedellytyksiä voidaan lieventää Päijänteen säännöstelyn kehittämisestä lohikalojen lisääntymiselle mahdollisesti aiheutuvia haittoja ja siten parantaa esitettyjen suositusten toteutettavuutta ja hyväksyttävyyttä.

Vastuutahot: Kaakkois-Suomen TE-keskus, Metsähallitus (Langinkosken alue), Kaakkois-Suomen ympäristökeskus

 

11.5 Tiedotus

Tavoite:

Lisätään säännöstelystä tiedottamista ja parannetaan vesistön käyttäjien mahdollisuuksia hankkia tietoa vedenkorkeuksista ja säännöstelyn vaikutuksista.

Suositukset:

- Laaditaan esite Päijänteen säännöstelystä ja säännöstelyselvityksen tuloksista.

- Kehitetään Päijänteen säännöstelyn www-sivuja.

- Parannetaan säännöstelystä tiedottamista.

- Alueelliset ympäristökeskukset määrittävät järvien ja jokireitin varrella alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet ja tiedottavat niistä.

- Perustetaan Päijänteelle uusia yleisöasteikkoja.

 

Perustelut:

Tehdyn postikyselyn tulosten perusteella Päijänteen säännöstelyn tavoitteet ja vaikutukset tunnetaan varsin huonosti. Toisaalta tiedon tarve ja halu vastaanottaa tietoa on suuri; lähes kaikki postikyselyyn vastanneista olivat valmiit ottamaan vastaan tietoa säännöstelystä. Eniten kaivattiin vedenkorkeusennusteita ja tiedotusta säännöstelyn vaikutuksista vedenkorkeuksiin ja virtaamiin, kalastoon ja vesiluontoon. Perustamalla uusia vedenkorkeusasteikkoja parannetaan vesistön käyttäjien mahdollisuuksia havainnoida vedenkorkeuksia ja niiden vaihtelua. Kesämökkiasutus on yhä lisääntymässä ja alavia tontteja on tulossa kesäasutuksen käyttöön. Liian matalaan maastokohtaan ja liian lähelle vesistöä rakentaminen aiheuttaa jatkuvan tulvavahinkovaaran. Suomen ympäristökeskuksessa on laadittu opas (Ympäristöopas 52, painossa), jossa on esitetty periaatteet alimman suositeltavan rakentamiskorkeuden määrittämisestä. Alueellisten ympäristökeskusten tulisi omilla toimialueillaan määrittää ko. rakentamiskorkeudet ja tiedottaa niistä riittävän laajasti.

Vastuutahot:

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus, Päijänne-luontokeskus

 

11.6. Suositusten toteutumista ja vaikuttavuuden seurantaa koskevat suositukset

Tavoite:

Varmistetaan suositusten toteutuminen ja seurataan niiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Tarvittaessa esitettyjä suosituksia tarkennetaan ja esitetään uusia suosituksia.

Suositukset:

- Luodaan seurantamenettely Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvityksen suositusten toteutumisen ja vaikuttavuuden arvioimiseksi.

- Laaditaan suositusten toteuttamissuunnitelma ja seurataan suositusten toteutumista ja vaikutuksia vesi- ja rantaluontoon, kalakantoihin ja virkistyskäyttöön, Kymijoen vesivoimatuotantoon ja tulvatilanteisiin.Tarvittaessa tarkistetaan esitettyjä suosituksia.

Perustelut:

Selvitystyön perusteella on esitetty suosituksia Päijänteen tilan ja virkistyskäytön parantamiseksi. Suositusten toteutumisen seuraamiseksi luodaan menettelytapa, jossa säännöstelyn luvanhaltijan edustaja, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, kutsuu vuosittain eri intressitahojen, esimerkiksi kalatalouden, maatalouden, luonnonsuojelun, voimatalouden, uiton edustajia sekä viranomaisia keskustelemaan säännöstelyn toteutuksesta ja suositusten toteutumisesta. Lisäksi vuosittain laaditaan yhteenveto säännöstelyn hyödyistä ja haitoista (toteutuneet ja luonnonmukaiseksi palautetut vedenkorkeudet, taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset). Vuoden 2000 aikana laaditaan suositusten toteuttamissuunnitelma, jossa esitetään suositusten toteuttamisen aikataulu, organisointi ja resurssit aihekokonaisuuksittain.

Vastuutahot:

Maa- ja metsätalousministeriö, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus

LIITE 1. Päijänteen vedenkorkeuksien tavoitevyöhyke ja toteutuneet vedenkorkeudet erilaisissa vesitilanteissa.