LIITE 1. Säännöstelytapojen kuvaus ja muodostamisen periaatteet
Tulvasuojelu- ja voimataloussäännöstely (TUL-VO)
Tulvasuojelu ja voimataloussäännöstelyn tavoitteet riippuvat vesivuodesta. Tavanomaisina ja kuivina vuosina tavoitteena on mahdollisimman suuri hyöty vesivoimantuotannolle ja tulvan riskin vähentäminen. Märkinä vuosina ensisijaisena tavoitteena on tulvista aiheutuvienvahinkojen minimointi.
TUL-VOa muodostettaessa on noudatettu seuraavanlaisia periaatteita:
- 1.1.-28.2. juoksutukset ovat niin suuria kuin se on mahdollista ilman merkittäviä ohijuoksutuksia. Kalkkisten virtaaman ylittäessä noin tason 270 m3/s alkaa Kymijoen voimalaitoksille syntyä merkittäviä ohijuoksutuksia. Jos juoksutuksia joudutaan nostamaan tämän yläpuolella nostetaan ne tasolle 330 m3/s, koska vasta silloin ohijuoksutukset lisääntyvät merkittävästi.
- Maaliskuun alussa juoksutuksia pienennetään ja keväällä vedenkorkeus lasketaan sellaiselle tasolle, että tulvariski alkukesästä on pieni.
- Toukokuussa vesi pyritään nostamaan mahdollisimman nopeasti rantojen käytön kannalta hyvälle tasolle 78,30-78,40. Tätä korkeampia vedenkorkeuksia väletetään, jotta mahdolliset voimakkaatkaan kesäsateet eivät aiheuttaisi tulvaongelmia.
- Loppuvuodesta 1.11.-31.12. Kalkkisten kokonaisvirtaama pyritään pitämään tasolla 200 m3/s . Jos Päijänteen vedenpinta on matalalla eli alle tason NN+ 78,10 m juoksutetaan vähemmän, jotta vettä jäisi juoksutettavaksi sydäntalvelle.
Päijänteen tasasäännöstely (TASA)
Päijänteellä on maastotutkimuksin ja virkistyskäyttömallia soveltamalla selvitetty rantojen käytön kannalta soveliaimmat vedenkorkeudet. Tarkastelun perusteella koko Päijänteen rantojen käytölle aiheutuu vähiten haittaa, kun vedenkorkeus on välillä NN+ 78,35-78,55 m. Tulvavahinkotarkastelun perusteella rantarakenteille (kesäasunnoille, saunoille ja venevajoille) alkaa aiheutua vahinkoja, kun vedenkorkeus nousee Päijänteellä yli NN+ 78,75 m.
Tasasäännöstelylle asetetaan erilaisina vesivuosina seuraavanlaisia tavoitteita:
- Tavanomaisina vuosina pyritään Päijänteen vedenpinta pitämään koko vuoden tasolla NN+ 78,30 - 78,50 m.
- Runsaslumisina vuosina vedenkorkeuksia lasketaan keväällä tason NN+ 78,30 m alapuolella liian korkeiden vedenkorkeuksien välttämiseksi.
- Kuivina vuosina vedenkorkeus pyritään nostamaan mahdollisimman lähelle rantojen käytön kannalta sopivinta tasoa.
- Märkänä vuonna Päijänteen vedenkorkeuksia ei väkisin yritetä pitää tason 78,50 alapuolella. Juoksutuksia Kymijokeen lisätään niin, ettei alapuolisessa vesistössä aiheudu kohtuutonta vahinkoa tai haittaa.
Ekologinen säännöstely (EKO)
Ekologista säännöstelyä muodostettaessa tavoitteena on ollut Päijänteen vesiluonnon tilan parantaminen, jossa pyritään mahdollisimman suureen monimuotoisuuteen säilyttäen kuitenkin vesiluonnon alkuperäiset piirteet. Kymijoen vesiluontoa ei tavoitevedenkorkeuksien ja virtaamarajoitusten määrittämisessä ole otettu huomioon.
Ekologisessa säännöstelyssä tavoitteena on Päijänteellä
1. Laajentaa sarakasvillisuusvyöhykettä
Vedenkorkeuden tulisi selkeän "tulvahuipun" jälkeen laskea avovesikaudella riittävästi laajan saraikkovyöhykkeen kehityksen turvaamiseksi.
2. Hidastaa ruovikon leviämistä
Ruovikko hyötyy kevään ja alkukesän matalista vedenkorkeuksista. Niitä nostamalla voidaan hidastaa ruovikoitumisen etenemistä.
3. Hidastaa suojaisten lahtien umpeenkasvua
Nykyistä selvempi kesätulva (tulvahuippu) huuhtoisi edellisen vuoden kuolleen eloperäisen aineksen rannalle, mikä osaltaan vähentäisi umpeenkasvua suojaisissa lahdissa.
4. Lisätä hauen käytettävissä olevien lisääntymisalueiden pinta-aloja
Nykykäsityksen mukaan Päijänteellä syntyvän haukivuosiluokan koko riippuu sääolosuhteiden lisäksi tarjolla olevien kutualueiden määrästä. Kutuajan vedenkorkeuden lisäksi lisääntymisalueiden määrään vaikuttaa kesän vedenkorkeus, jonka vaihtelun perusteella määräytyy hauen lisääntymiselle edullisimman sarakasvillisuusvyöhykkeen laajuus.
5. Parantaa syyskutuisten kalojen poikasten ravintotilannetta ja
Syyskutuisten kalojen poikaset ruokailevat heti kuoriutumisensa jälkeen aivan vesirajan tuntumassa. Mitä enemmän poikasille on tarjolla suojapaikkoja ja ravintoa, sitä paremmin poikaset säilyvät hengissä. Toukokuun vedenkorkeuksien nosto voi parantaa siian ja muikun poikasten ravintotilannetta. Tätä ei kuitenkaan tutkimuksen avulla pystytä osoittamaan.
6. Vähentää kuikan vedenpinnan noususta pesintäaikana aiheutuvia pesintätappioita.
Kuikan pesintä tapahtuu lähelle vesirajaa. Pesintäaika on toukkuun loppupuolta kesäkuun puoliväliin asti. Tehdyn selvityksen mukaan valtaosa kuikan pesistä tuhoutuu, jos vedenpinnan nousu pesintäaikana on yli 20 cm.
Ekologisessa säännöstelyssä on asetettu seuraavanlaiset tavoitteet vedenkorkeuksille:
- 11.5: NN+ 78,35 m
Suuri osa (kuinka suuri?) ruovikkoa jäisi veden alle. Noin puolet saraikkovyöhykkeestä olisi veden peitossa, mikä tarjoaisi hauen lisääntymiselle hyvät olosuhteet.
- 30.6. : NN+ 78,55 m
Tavoitekorkeus on sama kuin saraikkovyöhykkeen keskimääräinen mitattu yläraja. Kaikki ruovikkoalueet olisivat veden alla. Vedenpinnan pienentynyt nousu toukokuun korkeampien vedenkorkeuksien vuoksi parantaisi kuikan pesintämahdollisuuksia.
- 30.6.-31.8. NN+ 77,85 m => NN+ 77,25 m
Vedenkorkeus tulisi laskea avovesikaudella riittävästi laajan saraikkovyöhykkeen kehityksen turvaamiseksi. Vedenpinta ei saisi kuitenkaan laskea alle NN+ 78,25 (tasossa 78,15 - 78,05 m alkaa ruovikon maksimi esiintymisalue).
LIITE 2. Säännöstelytapojen taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset tavanomaisena, märkänä ja kuivana vuotena.
| "Mittausarvot" |
| TOT 83 |
TULVO 83 |
TASA 83 |
EKO 83 |
TOT 92 |
TULVO 92 |
TASA 92 |
EKO 92 |
|
| Tulvavahingot - Maatalous (Mmk) - Ranta-asutus (Mmk) - Teollisuus (Mmk) |
0 0 0 |
0 0 0 |
0 0 0 |
0 0 0 |
0,05 0,08 0 |
0,15 0,66 0 |
0,15 0,66 0 |
0,42 0,76 0 |
| Teollisuus - Vesivoimantuotanto * Vesivoimantuotannon arvo (Mmk) * Ohijuoksutusten määrä (Gwh) - Uitto * Päivien lkm, jolloin virtaama uitolle epäedullinen (kpl) |
217,8 12,7 0 |
221,2 11,9 0 |
215,6 21,4 0 |
216,0 12,2 0 |
258,2 9,4 10 |
260,9 8,1 0 |
258,2 10,2 31 |
260 8,3 10 |
| Yritystoiminta - Ammattikalastus * Vedenpinnan alenema talvella (m) - Kymijoen koskimatkailu * Sopimattomien virtaamien esiintyminen (vrk) |
31 |
0,42 31 |
0,18 20 |
0,16 30 |
10 |
0,34 41 |
0,22 20 |
0,15 0 |
| Virkistyskäyttö - Rantakiinteistöjen virkistyskäyttö Päijänne * Yhteensä (Mmk) * Keskimääräinen haitta (mk/kiinteistö) Pyhäjärvi * Yhteensä (Mmk) * Keskimääräinen haitta (mk/kiinteistö) Kymijoki * Yhteensä (Mmk) * Keskimääräinen haitta (mk/kiinteistö) - Veneily * Päivien lukumäärä, jolloin vedenkorkeus alle NN+ 78,20 m - Maisema: * Paljastuvan lieterannan laajuus keski- määrin (m) (kun rannan kaltevuus on 5 % =loiva ranta) * Päivien lukumäärä, jolloin lieterantaa näkyvissä (lkm) |
1,9 294 0,79 989 0,27 357 20
0,6 20 |
1,8 271 0,95 1189 0,25 337 10
0 10 |
1,3 195 0,81 1010 0,35 475 0
0 0 |
1,8 281 0,67 840 0,32 431 0
0 0 |
1,3 205 0,65 815 0,27 366 0
0 0 |
1,2 179 0,65 815 0,30 400 0
0 0 |
0,9 138 0,69 866 0,31 410 0
0 0 |
1,4 217 0,57 715 0,22 294 0
0 0 |
| Päijänteen ranta- ja
vesiluonto - Ranta- ja vesikasvillisuus * Ruovikon laajuus (km2) * Saraikon pinta-ala (km2) - Hauen lisääntyminen * Poikastuotanto ( 1 000 kpl) - Kuikka * Pesien tuhoutumisaste (%) |
27 2,8 317 99 |
30 1,6 244 99 |
26 1,9 322 55 |
21 4,6 375 83 |
27 2,8 336 83 |
30 1,6 296 65 |
26 1,9 321 55 |
21 4,6 292 99 |
Pyhäjärvellä vedenpinnan vaihtelu kesällä on nopeaa ja muutokset voivat olla lyhyessä ajassa suuria. Vedenkorkeuden vaihtelun epäsäännönmukaisuuden vuoksi Pyhäjärvellä ei ole muodostunut rantojen käytölle selkeästi parasta vedenkorkeuden tasoa kuten esimerkiksi Päijänteellä. Myös Kymijoella virtaamissa on eri vuosien välillä suuria eroja ja vakiintunutta virtaaman vaihteluvyöhykettä ei ole syntynyt.
1) Rantakiinteistön virkistyskäyttöhaitan katsotaan kuvaavan vedenkorkeuden vaihtelun vaikutuksia kesämökkien virkistyskäyttöön (sisältää mökkiläisten veneilyn) vedenpinnan ollessa Päijänteellä alle NN+ 78,75 m ja Pyhäjärvellä NN+ 66 m?? ja Kymijoella Kuusankosken virtaamien ollessa alle 480 m3/s. Jos vedenkorkeus on tätä korkeammalla alkaa aineettomien haittojen lisäksi syntyä myös aineellisia vahinkoja, jotka tulevat huomioonotetuiksi tulvavahingoissa.
2) Säännöstelystä kalakannoille aiheutuva haitta kompensoidaan täysimääräisesti eri säännöstelytavoissa. Ts. eri säännöstelytapojen välillä ei ole merkittäviä eroja virkistyksellisesti arvokkaiden kalojen saaliissa. Säännöstelytapojen väliset erot virkistyskalastukselle ovat seurausta vedenkorkeuksien vaikutuksista kalastuksen harjoittamiseen ja vesi- ja rantakasvillisuudessa tapahtuvista muutoksista.
3) Muiden kuin mökkiläisten veneilylle ei katsota aiheutuvan haittaa, jos Päijänteen vedenkorkeus on välillä 78,20-78,70 m. Liitteessä xx on esitetty, kuinka monena päivänä eri säännöstelytavoissa alitetaan maiseman ja veneilyn raja NN+ 78,20 m, jonka alapuolella haittaa arvioidaan alkavan syntyä enenevässä määrin.
Rantakiinteistöjen käytölle aiheutuvassa haitassa on suuria eroja vesivuosien välillä; säännöstelytapojen väliset erot ovat suurimmat kuivana vuotena. Päijänteen rantojen virkistyskäytölle paras säännöstelytapa on yhtä tarkasteluvuotta lukuunottamattaTASA (taulukko y). Pyhäjärvelle paras säännöstely on tavanomaisina ja kuivina vuosina EKO ja märkinä vuosina TULVO. Kymijoella paras säännöstely riippuu tarkasteluvuodesta. Säännöstelytapojen hyvyysjärjestyksessä on eroja osa-alueiden välillä eikä mikään säännöstelytapa ole rantojen käytön kannalta yksikäsitteisesti paras.
LIITE
Kuva 9. Rantojen käytölle sopimattomista vedenkorkeuksista aiheutuva keskimääräinen kiinteistökohtainen haitta tavanomaisena vesivuotena.
Taulukko x. Rantakiinteistöjen virkustyskäytölle parhaat säännöstelytavat eri vesivuosina Päijänteellä, Pyhäjärvellä ja Kymijoella VIRKI-mallilla arvioituna.
| Tavanomaiset vuodet |
Kuivat vuodet | Märät vuodet |
| 1983 |
1992 | 1978 | 1979 | 1981 | 1982 | |
| Päijänne | TASA | TASA | TASA/EKO | TASA | TASA | TULVO |
| Pyhäjärvi | EKO | EKO | EKO/TASA/TULV | EKO | TULVO | TULVO |
| Kymijoki | TULVO | EKO | EKO/TASA | TASA | TULVO | TULVO |