Päätösanalyysi on joukko menetelmiä ja lähestymistapoja, joita voidaan soveltaa erilaisia arvostuksia, erimitallisia vaikutuksia ja epävarmuutta sisältävien laajojen ja monimutkaisten aiheiden jäsentelyssä. Päätösanalyysiin voi sisältyä erilaisten päätöksentekoa tukevien mallien soveltaminen. Prosessi voidaan kuitenkin tehdä myös ilman mallintamisvaihetta. Tällöin pääpaino on ongelman jäsentelyssä ja käsitteiden määrittelyssä.
Päätösanalyysin käyttökelpoisuutta ympäristövaikutusten arvioinnissa lisää mahdollisuus vertailla keskenään taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Koska vaikutusten yhteismitallistaminen on aina subjektiivista, menetelmä sopii hyvin tilanteisiin, joissa on otettava huomioon hyvin erilaisia näkemyksiä. Menetelmää käyttäen voidaan myös joustavasti yhdistää ns. objektiivinen tieto vaikutuksista ja subjektiivinen tieto vaikutusten merkittävyydestä. Tämän vuoksi menetelmä on varsin soveltamiskelpoinen selvitettäessä eri tahojen suhtautumista erilaisten hankkeiden vaikutuksiin ja toteuttamisvaihtoehtoihin.
Haastatteluissa sovelletaan arvopuuanalyysiä, jonka on käytännössä havaittu sopivan erityisen hyvin monitahoisten ja monimutkaisten aiheiden jäsentelyyn. Arvopuuanalyysissä käytetään Teknillisen korkeakoulun systeemianalyysin laboratoriossa kehitetettyä tietokoneohjelmaa (HIPRE).
Arvopuuanalyysi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:
A. Ongelman jäsentely
B. Mittausarvot vaihtoehdoille kunkin muuttujan suhteen ja vertailuluvut muuttujille
C. Vaihtoehtojen hyvyyspainojen laskenta ja tulosten analysointi
Ongelman jäsentely on analyysin työläin, mutta usein myös suurimman hyödyn tuottava vaihe, sillä jäsentelyvaiheessa syntyvälle näkemykselle perustuvat työn myöhemmät vaiheet. Aiheen jäsentelyvaiheessa määritellään työssä käytettävät käsitteet ja niiden sisältö.Tässä vaiheessa muodostetaan vaihtoehdot, joiden vaikutuksia selvitetään sekä määritetään muuttujat ja mittarit, joiden suhteen vaihtoehtoja vertaillaan. Jäsentelyn kuluessa laaditaan myös arvopuu (tai hierarkia), joka muodostuu
- tavoitteesta, johon pyritään,
- vaihtoehdoista, joista valitaan ja
- muuttujista, joiden suhteen vaihtoehtoja vertaillaan.
Arvopuuta laadittaessa pyritään siihen, että tarkasteluun otetaan vain päätöksentekotilanteen kannalta olennaiset muuttujat. Sellaista muuttujaa ei kannata tarkastella, jonka suhteen vaihtoehdot eivät poikkea toisistaan. Arvopuun muuttujat eivät saa olla päällekkäisiä ja muuttujien välillä ei saa olla riippuvuuksia. Käytännössä muuttujien täydellistä riippumattomuutta toisistaan on vaikea saavuttaa.
Seuraavassa vaiheessa arvioidaan vaihtoehtojen edullisuutta kunkin muuttujan suhteen ja annetaan vaihtoehdoile niiden edullisuutta kuvaavat mittausarvot. Ne voivat perustua tutkimustietoon tai asiantuntija-arvioon. Tämän jälkeen muuttujille annetaan vertailuvut sen perusteella, kuinka merkittäväksi vaihtoehtojen välillä olevat vaikutuserot koetaan. Muuttujien vertailussa on tärkeää huomata, että kyse on vaihtoehtoihin suhteutettavasta vaikutuserojen arvioinnista, ei siitä, kuinka tärkeänä yleisesti jotakin muuttujaa pidetään. Painoarvojen antamisen yksityiskohtia on kuvattu kohdassa 2.
Tulosten arviointivaiheessa selvitetään, vastaako menetelmällä saatu tulos haastateltavan käsitystä vaihtoehtojen suosituimmuudesta ja tekijöiden merkityksestä. Jos se ei vastaa, on muuttujien ja vaihtoehtojen painoarvoja mahdollista muuttaa. Arviointivaiheessa tehdään myös herkkyysanalyysi eli arvioidaan, millaisia muutoksia vaihtoehtojen kokonaispainoissa tapahtuu, kun muuttujien tai vaihtoehtojen painoja muutetaan.
2 YKSINKERTAINEN ESIMERKKI ARVOPUUMENETELMÄSTÄSeuraavassa arvopuumenetelmän vaiheet käydään läpi käyttäen auton ostoon liittyvää esimerkkiä. Esimerkkimme päähenkilö Pekka on ostamassa autoa, eikä hän tiedä, ostaisiko hän Fordin, Opelin vai Hondan. Ajatustensa selkiinnyttämiseksi hän päättää soveltaa päätösanalyyttistä lähestymistapaa.
Ensimmäiseksi Pekka muodostaa tarkasteltavasta aiheesta arvopuun. Ylimmällä tasolla on tavoite, johon pyritään, tässä tapauksessa Pekan kannalta parhaimman auton valinta. Tavoitteen alapuolelle Pekka asettaa ne auton ominaisuudet, joita hän pitää valinnan kannalta tärkeinä tilat, suorituskyky, kulutus ja hinta. Näitä tekijöitä voidaan kutsua kriteereiksi tai muuttujiksi. Arvopuun alimmalla tasolla ovat tarkasteltavat vaihtoehdot.
Seuraavassa vaiheessa Pekka määrittää vertailukriteereille tai muuttujille mittarit,
joiden avulla hän arvioi vaihtoehtojen välisiä eroja.
Seuraavaksi hän selailee autolehtiä, joista hän löytää vertailukelpoiset mittausarvot automerkeille. Sen jälkeen hän muuntaa mittaukset suhteellisiksi hyvyysluvuiksi siten, että paras vaihtoehto saa arvon 1 ja huonoin arvon 0.
Tämän jälkeen Pekka antaa vertailuluvut vertailukriteereille siten, että hän arvioi vaihtoehtojen välillä olevien erojen merkittävyttä kriteereittäin. Ts. hän arvioi, millä vertailukriteerillä parhaimman ja huonoimman automerkin välillä on hänen mielestään suurin ero.
Kriteereitä painotettaessa Pekka antaa ensin tärkeimmäksi arvioimalleen muuttujien väliselle vaikutuserolle vertailuluvuksi 100 ja muille lukuarvoja 0 ja 100 välillä riippuen siitä, kuinka merkittäväksi hän kokee ne suhteessa tärkeimpään vaikutuseroon. Jos jonkin muuttujan vartailuluku on 50, tarkoittaa se sitä, että vaikutusero tämän muuttujan suhteen on haastateltavalle merkitykseltään puolet pienempi kuin vaikutusero tärkeimmässä muuttujassa.
Vaihtoehtojen kokonaispainot saadaan kertomalla kunkin ominaisuuden painoarvo vaihtoehdon hyvyyttä kyseisen ominaisuuden suhteen kuvaalla hyvyysluvulla ja summaamalla eri ominaisuuksille saadut painoarvot yhteen.
Fordille saadaan siis kokonaispainoksi 0,79, Hondalle 0,32 ja Opelille 0,29. Mitä suuremman painoarvon vaihtoehto saa, sitä parempi se on vertailtavien muuttujien suhteen. Jos tarkasteltavien vaihtoehtojen joukossa olisi auto, joka kaikkien muuttujien suhteen on muita parempi, ei vaihtoehtojen lopullinen järjestys riipu päätöksentekijästä ja hänen arvostuksistaan. Valittu pisteytysmenetelmä korostaa vaihtoehtojen välisiä eroja, jotta vaihtoehtojen väliset erot tulisivat selkeästi näkyviin. Tulosten perusteella ei siis voida väittää, että Ford olisi yli kaksi kertaa parempi auto Pekalle kuin Opel tai Honda.
Päätösanalyysihaastatteluihin liittyvää kirjallisuutta
Hämäläinen, R. & Lauri, H. 1992. HIPRE 3+. User's guide. TKK Offset. 88 p.
Marttunen, M. & Hiedanpää, J. 1994. Etutahojen suhtautuminen Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen tulvasuojeluun. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 173. 145 s.
Marttunen, M. & Hämäläinen, R. 1994. Päätösanalyysihaastattelu ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Vesitalous 3. Ss.11-17.
Pöyhönen, M. 1998. On attribute weighting in value trees. Helsinki University of Technology, Systems Analysis Laboratory. Research reports. A 73, A74.
Seppäläinen, T., O. & Hämäläinen, R., P. 1986. Päätösanalyysi ja sen energiapoliittiset sovellukset. Teknillinen korkeakoulu systeemianalyysin laboratorion julkaisuja B8. 174 s.